Verotuksellisen statuksen selvittäminen

Huom! Sivusto sisältää vastuunvapautuslausekkeen

Tekijä / julkaisija ei vastaa näillä sivuilla olevista lainsäädännön muuttumisesta johtuvista tai mahdollisista muista virheistä tai niiden aiheuttamista vahingoista.

Työntekijä vai yrittäjä?

Yrittäjäksi aikovan on syytä selvittää oikeudellinen asemansa tarkoin ennen yritystoiminnan käynnistämistä.

Työnsuorittajan asema ei aina ole selvä. Samaa työtä voidaan usein tehdä joko yrittäjä- tai työsuhteessa. Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun ei ole selvästi sovittu siitä, minkälaisessa suhteessa työtä tehdään. Työn suorittaja saattaa luulla olevansa työsuhteessa, toimeksiantaja saattaa taas tulkita tilanteen yrittäjäsuhteeksi.

Työntekijä-yrittäjä -rajanveto on monitahoinen kysymys. Määritelmät voivat riippua siitä, miltä sektorilta (työoikeus, vero-oikeus vai toimeentuloturva) asiaa tarkastellaan.

Työoikeudessa on vanhastaan sovellettu työntekijän suojelun periaatetta, jonka mukaan suhdetta on voitu pitää erityisesti epäselvissä tilanteissa työsuhteena, vaikka osapuolten tarkoituksena olisi ollutkin toimia yrittäjäsuhteessa.

Veroviranomaiset eivät aina hyväksy suhdetta yrittäjäsuhteeksi, vaan katsoo, että tulo on saajan palkkatuloa, josta on tehtävä ennakonpidätys ja maksettava sosiaaliturvamaksut.

Jälkiverotustilanteissa verottajan tulkinta voi johtaa kohtuuttomiin seuraamuksiin: toimeksiantajalle voidaan määrätä maksuun pantaviksi ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut viivästysseuraamuksineen.

Palveluja tarjoavaa henkilöä on pidetty verotuksessa yrittäjänä erityisesti seuraavilla perusteilla:

1. Toiminnan muodollinen järjestäminen
   Henkilö on järjestäytynyt yrittäjäksi perustamalla toiminimen tai yrityksen ja ottanut yritystoimintaansa varten asianmukaiset vakuutukset ja järjestänyt itse eläketurvansa.
   
   
2. Taloudellisen riskin olemassaolo
   Jos toimintaa varten on tehty investointeja tai siihen sisältyy muuten ns. yrittäjäriskiä, toimintaa pidetään helpommin yrittäjämäisenä. Yrittäjä vastaa itse kaikista kuluistaan ja laskuttaa kulut toimeksiantajalta kuluja erikseen yksilöimättä. Yrittäjä käyttää työssään omia työvälineitä ja tarvikkeita. Toimitilojen vuokraaminen ja omien atk-laitteiden ja muiden koneiden hankinta ovat osoituksena taloudellisesta riskistä. Myös luottotappioriski on osa yrittäjän riskiä. Yrittäjän kannattaa toki minimoida luottotappioriski esim. vakuusjärjestelyillä tai tehokkaalla perinnällä. Jos yrittäjä palkkaa työntekijöitä, se on vahva osoitus yritystoiminnasta.
   
   
3. Henkilön itsenäinen asema, toimeksiantajan johdon ja valvonnan puuttuminen
   Yrittäjätoimintaan kuuluu toiminnan itsenäisyys. Toimeksiantaja ei määrää yrittäjän työajoista, työskentelytavoista tai siitä, kuka työn suorittaa (yrittäjän ei siis välttämättä tarvitse suorittaa työtä henkilökohtaisesti). Toimeksiantajan tehtäväksi jäisi lähinnä työn lopputuloksen arvioiminen. Käytännössä toimeksiantaja saattaa osallistua työn ohjaamiseen merkittävästikin sekä vaatia toimeksisaajalta raportointia työn edistymisestä, mikä saattaa johtaa siihen, että katsotaan toimeksiantajan valvovan ja johtavan työtä niin, että kysymyksessä onkin työsuhde.
   
   Riski yrittäjäaseman sivuuttamisesta on suurempi sellaisissa tilanteissa, joissa työnantajan entinen työntekijä on perustanut yrityksen ja jatkaa saman työn tekemistä yrittäjänä. Yrittäjyyttä korostavat kriteerit ovat tällöin erityisen tärkeitä. Muidenkin toimeksiantajien saaminen asiakkaiksi on tällöin tärkeää.
   
   
4. Toiminnan laajuus, julkisuus ja yleisyys
   Jos yrittäjällä on useita toimeksiantajia, se on yleensä osoituksena yrittäjämäisyydestä. Palvelujen tarjoaminen julkisesti rajoittamattomalle asiakasjoukolle mainonnalla tai julkisista toimitiloista käsin puoltavat toiminnan yrittäjämäisyyttä.