Teorian, käytännön ja työelämälähtöisyyden vuoropuhelu korkeakoulutuksen kivijalkana

Jäsentemme edustamien asiantuntija-alojen merkitys on tärkeä nyky-yhteiskunnassa. Generalistialojen laaja-alaiset tieteelliset ja teoreettiset opinnot luovat perustan, jota hyödyntämällä voi samalla koulutuksella suuntautua laajasti eri tehtäviin. Tämän rinnalla tarvitaan joustavia siirtymäväyliä eri oppiaineiden välillä niin, että opiskelija voi muokata tutkintoaan oman kiinnostuksen ja työelämän tarpeiden mukaisesti.


Opiskelun ja työn vuoropuhelua sekä työnteon muuttamista opinnoiksi on mallinnettu monin tavoin. Mallit liittyvät esimerkiksi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, työharjoittelujen hyödyntämiseen, muuntokoulutuksiin sekä siihen, että opiskelijat osallistetaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Lisäksi työn ns. opinnollistamisella muutetaan opintojen aikaisen työssäkäynnin tuottama osaaminen opintopisteiksi. Opiskelijat tekevät työtä opintojen ohella sekä taloudellisista että työllistymistä edistävistä syistä.


Suomen kilpailukyky linkittyy kansainvälisen osaamisen parempaan hyödyntämiseen. Kansainvälistä osaamista ei hyödynnetä riittävästi. Kielitaitovaatimukset ja asenteet ovat suurimpia esteitä kansainvälisten osaajien työllistymiselle Suomessa.


Tavoitteet

Nykyinen järjestelmä, ns. duaalimalli tulee säilyttää, mutta korkeakoulujärjestelmää on kehitettävä kokonaisuutena ja yhteistyötä lisäten. Lainsäädännöllisiä yhteistyön esteitä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on purettava. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä ja tutkimusalueita tulee selkeyttää tutkimustoiminnan sisältöjen ja tavoitteiden erot huomioiden. Korkeakouluja tulee kannustaa yhteistyöhön.

 

Korkeakoulujen tulee kehittää osaamisperustaiset opetussuunnitelmat. Näissä tulee käsitellä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, osaamisen tunnustamisen prosessien läpinäkyvyys, yhdenvertaisuus ja tehokkuus sekä yhteistyö työelämäorganisaatioiden kanssa. Työelämän ja koulutuksen kohtaamista pitää tutkia säännöllisesti.

 

Työelämätaitojen ja -yhteyksien, urasuunnittelutaitojen sekä uraneuvonnan tulee olla olennainen osa korkeakoulutusta. Opettajien hyvät teoreettiset tiedot sekä ajantasaiset tiedot työelämästä näkyvät myönteisesti koulutusohjelmien sisällöissä. Korkeakoulutukseen tulee myös liittää tietoa yrittäjyydestä sekä erilaisia mentorointimahdollisuuksia. Opiskelijoita tulee auttaa ymmärtämään omat vahvuutensa ja niiden merkitys työelämässä. Tämä on tärkeää erityisesti generalistialoilla, joissa tietyllä koulutuksella voi suuntautua laajasti ja joustavasti eri tehtäviin.

 

Korkeakouluharjoittelut tulisi saada yliopistokoulutuksessa pakolliseksi. Työelämäkokemus on tärkeä osa opintoja ja se myös ohjaa opiskelijoiden omaa urasuunnittelua. Harjoittelun tulee olla aina ohjattua. Harjoitteluista tulisi tarjota enemmän tietoa ja harjoittelutuen avulla tulisi taata harjoittelupaikka jokaiselle. Lisäksi harjoittelutukikäytänteitä tulisi yhtenäistää eri tiedekuntien ja yliopistojen välillä opiskelijoiden yhdenvertaisuuden takaamiseksi.