Kieli- ja kulttuuriaineet yleissivistyksen ja ammattitaidon perustana

Kieli- ja kulttuuriaineiden tuoma osaaminen on tärkeää työelämässä alasta riippumatta. Kieli- ja kulttuuriaineiden avulla muodostuu vahva yleissivistys, mikä luo vankan pohjan tuleville opinnoille ja koko elämän kestävälle jatkuvalle oppimiselle. Kielitaito on kielen ymmärtämisen ja tuottamisen lisäksi kulttuurista osaamista ja esimerkiksi esiintymis- ja viestintätaitoja. Peruskoulussa ja toisella asteella tulee tukea kieli- ja kulttuuriaineiden opiskelua.


Suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa monenlaisia tutkintopolkuja perusopetuksesta korkea-asteelle. On hyvä, että siirtymää toiselta asteelta korkea-asteelta pyritään joustavoittamaan ja on tarjolla erilaisia reittejä korkeakouluopintoihin. Kuitenkin nykyisen korkeakoulujen opiskelijavalintajärjestelmän toimivuutta tulee seurata tarkasti. Esimerkiksi todistusvalinta voi ohjata ja kaventaa nuorten opintovalikoimaa jo toisella asteella. Tässä vaiheessa vahvemman pohjan tulevaisuudelle toisi oppiaineiden laaja-alainen valinta omien kiinnostusten mukaisesti.


Jatkuvan oppiminen on osa elämää kaikissa ikävaiheissa. Kaiken koulutuksen pitää tukea myös tätä.  Peruskoulussa ja toisella asteella opitaan ajattelun taitoa, jota syvennetään myöhemmissä opinnoissa ja hyödynnetään työelämässä. Korkeakouluissa ei voida paikata aiemmin syntyneitä puutteita vaan tukea ja apua on saatava riittävästi ja oikea-aikaisesti kaikilla tasoilla. Yhteiskunnan tulee taata riittävät resurssit, jotta erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret saavat riittävän tuen ja huomion.


Tulevaisuuden yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitaan substanssiosaamisen lisäksi esimerkiksi kattavia digitaitoja, hyviä sosiaalisia taitoja ja vahvaa resilienssiä. Demokraattisen ja turvallisen yhteiskunnan kannalta on tärkeää opettaa perus- ja ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta sekä tukea osallisuutta ja vuorovaikutusta eri ryhmien välillä. Kulttuurin ja historian tuntemus on tärkeää osa yleissivistävää koulutusta. Koulutuksen avulla luodaan tasa-arvoa ja edistetään yhdenvertaisuutta.


Tavoitteet

Perusasteen ja toisen asteen koulutuksen tulee säilyä yleissivistävänä (ammatillisessa koulutuksessa yleissivistävien aineiden osalta). Ilman vahvaa peruskoulupohjaa ei yhteiskuntamme tietopääoma ja kilpailukyky kasva ja kehity. Tulevaisuudessa yhä useampi työ vaatii korkeakoulusta ja korkeaa ammattitaitoa, joita on vaikea saavuttaa ilman vahvaa yleissivistyspohjaa. Yleissivistävät aineet luovat pohjaa jatkuvalle oppimiselle ja mahdollisuuksille kehittää omaa osaamista työelämän ja yhteiskunnan vaatimusten mukaan. Yhteiskunnassa tarvitaan mm. kielellistä ja kulttuurista ymmärrystä, kokonaisvaltaista hahmotuskykyä, laajojen kokonaisuuksien hahmottamista ja kriittistä ajattelukykyä.

 

Kielten, äidinkielen, yhteiskuntaopin ja historian opetukseen tulee panostaa kaikilla kouluasteilla. Perusopetuksen sisällöt luovat perustan myöhemmille opinnoille ja työelämään. Peruskoulussa ja toisella asteella opitaan geneerisiä taitoja, joita syvennetään myöhemmissä opinnoissa ja hyödynnetään työelämässä. Lisäksi lasten ja nuorten tunnetaidot kehittyvät taide- ja taitoaineiden kautta. Laadukas ja monialainen perus- ja toisen asteen opetus luo kestävän pohjan myös tulevaisuuden koulutus- ja osaamistarpeille.


Lisäksi kieli- ja kulttuuriaineiden asiantuntijoita tarvitaan tulevaisuuden työmarkkinoilla. Perusasteelta alkaen luodaan pohjaa tuleville uravalinnoille ja varmistetaan pienten alojen osaajien saatavuus myös jatkossa.  Akavan Erityisalat haluaa muistuttaa, että mitä vähemmän tietyn aineen oppijoita ja opiskelijoita on, sitä vähemmän on tulevaisuudessa asiantuntijoita näillä taidoilla. Tämä koskee kaikkia koulutusasteita. Jo nyt esimerkiksi vieraiden kielten lukeminen on vähentynyt kautta perus- ja toisen asteen. Se luo haasteen tulevaisuuden saavutettavuudelle ja esimerkiksi kielellisten oikeuksien toteutumiselle.

 

Korkeakoulujen opiskelijahaku-uudistuksen vaikutuksia koulutukselliseen tasa-arvoon ja toisen asteen oppiainevalintoihin tulee arvioida kattavasti. On hyvä, että haku-uudistuksella pyritään edistämään korkeakouluopintoihin pääsyä nykyistä nopeammin.  Oppijoiden taustat ja elämäntilanteet ovat moninaisia, joten tarvitaan myös erilaisia väyliä päästä korkeakouluopiskelijaksi. Myös avoimen väylän vahvistaminen on tärkeää.

 

On kuitenkin tärkeää arvioida uudistuksen vaikutuksia. Onko esimerkiksi pelkkä todistusvalinta yhdenvertaisuutta edistävä tapa hakeutua korkeakouluun. Lisäksi uhkana on, että todistusvalintakriteerit yhdenmukaistavat opiskelijoiden valintoja jo toisella asteella. Yksittäisten oppiaineiden ei tulisi korostua valintaperusteissa. On tärkeää, että opinto-ohjaajilla on laaja-alainen näkemys erilaista aloista ja niiden tuomista vaihtoehdoista, myös pienistä ja harvinaisista aloista.

 

On myös huomioitava, että erilaiset hakijoiden haastattelut tai soveltuvuuskokeet ovat tarpeellisia tietyillä aloilla, kun akateemisen menestyksen lisäksi tietyn tyyppiset henkilökohtaiset ominaisuudet ovat tärkeitä alalla menestymisen kannalta. Koulutukseen pääsyn lisäksi olennaista on myös koulutuksen läpäisy ja valmistuminen.