Joustavat kouluttautumismahdollisuudet etusijalle

Oppiminen ja kouluttautuminen on koko elämän jatkuva prosessi. Korkeakoulujen ja työnantajien tulee kantaa vastuunsa jatkuvasta oppimisesta. Korkeakoulutetuilla tulee olla mahdollisuuksia täydennys- ja erikoistumiskoulutuksiin. Koulutusmahdollisuuksista tulee olla saatavilla tietoa kattavasti.


Työelämän murros, globaali kilpailu sekä osittain ennakoimattomat uhkat (kuten pandemiat) voivat vaikuttaa ihmisten elämään ennalta-arvaamattomasti ja nopeasti. Lisä- ja täydennyskouluttautumiselle on kehitettävä toimivia malleja, joilla pystytään vastaamaan nopeastikin muuttuvan työelämän vaatimuksiin, huomioiden tässä myös työn murroksesta johtuvat yksilöiden erilaiset tilanteet ja tarpeet sekä näihin vastaaminen oikea-aikaisesti.


Vapaalla sivistystyöllä on tärkeä merkitys jatkuvassa oppimisessa ja täydennyskoulutuksessa. Erikoistumisopintoja ja täydennyskoulutusten sisältöjä tulee saada avointen korkeakoulujen opintoihin, jolloin koulutukset ovat kaikkien saatavilla.


Tavoitteet

Tutkintoon johtavien koulutusten lisäksi tarvitaan kohtuuhintaista jatkuvan oppimisen ja muuttuvan työelämän haasteisiin vastaavaa koulutusta. Korkeakoulujen erikoistumisopintojen on tuotettava sellaista erityisosaamista, jolle on selkeästi ammatillista tarvetta työelämässä.

 

Osaamistili ja osaamisseteli uudeksi rahoituskanavaksi. Korkeakoulujen erikoistumisopinnoille ja täydennyskoulutuksille on löydettävä jatkuvuutta sekä tukevampi rahoituspohja. Julkisen rahoituksen tulee mahdollistaa opiskelijoille täydennyskoulutus niin, ettei tutkintoon johtavia koulutuksia käytetä täydennyskouluttautumisen väylinä.  Osaamistili on työntekijöiden ja työnantajien osaamisvakuutusmaksulla rahoitettava malli, jonka avulla jokainen työikäinen saisi käyttöönsä osaamissetelin, jolla voisi maksaa tutkinnon jälkeisen kouluttautumisen kustannuksia. Aikuiskoulutuksen on oltava tasapuolisesti mahdollista kaikille, myös esimerkiksi työttömille, alan vaihtajille, ammatinharjoittajille sekä yrittäjille. Osaamistilin käyttäminen rahoitusmuotona edistäisi myös tätä tavoitetta.

 

Osaamisen tunnistaminen tulee liittää opetuksen yhteyteen, ja tunnistamiseen tulee luoda selkeät kriteerit. Osaamisen tunnistamiseen tarvitaan selkeä, yhtenäinen ja valtakunnallinen ohjeistus, jota voidaan soveltaa tarkoituksenmukaisesti eri oppilaitoksissa, koulutusohjelmissa ja oppiaineissa. Sen tulee sisältää selkeät ohjeet siitä, miten opiskelijan osaaminen tunnistetaan, osoitetaan, arvioidaan ja tunnustetaan. Osaamista arvioidaan suhteessa tutkinnon tavoitteisiin, jolloin otetaan huomioon oppiaineiden erityispiirteet.

 

Korkeakoulujen välisten siirtymäväylien tulee olla entistä joustavampia. Tutkinnosta toiseen siirtymisen on oltava aina mahdollista. Siirtymistä on tarkasteltava sisältö- ja työelämälähtöisesti. Ammattikorkeakoulututkinnon antaman jatko-opintokelpoisuuden on oltava selvä väylä lähialan ylempään tutkintoon. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen tulee pystyä helpommin siirtymään maisterinopintoihin tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen tulee voida helpommin siirtyä tohtoriopintoihin. Myös maisterintutkinnon suorittaneen tulee helpommin voida siirtyä ammattikorkeakouluun täydennyskouluttautumaan. Siirtymien tulee olla tarkoituksenmukaisia eri alojen sisällä.


Näitä siirtymiä käytännössä käsittelevien hallinnon asiantuntijoiden osaamisesta tulee huolehtia. Heidän tulee saada koulutusta muun muassa osaamisen tunnistamisessa ja siltaopintovaatimusten käsittelyssä. Työntekijöitä tulee myös kuulla siirtymiin liittyvien käytäntöjen kehittämisessä.