Mitä asioita tulisi huomioida ennen kuin allekirjoittaa nollatyösopimuksen?

Nollatyösopimuksella voidaan tarkoittaa erilaisia työaikaa koskevia sopimuksia. Nollatyösopimuksessa työaika voi vaihdella nollan ja 40 viikkotunnin välillä.

Nollatyösopimuksen solmiessaan työntekijä sitoutuu tekemään töitä työnantajan tarpeen mukaan. Arkikielessä ei yleensä puhuta nollatyösopimuksista, vaan "tarvittaessa töihin kutsuttavista", ”kutsutyöntekijöistä", "extraajista" tai "keikkatyöläisistä".

Perinteisesti nollatyösopimuksia on käytetty palvelualoilla, mutta nykyisin niitä käytetään myös teollisuuden töissä, vuokratöissä ja monilla sellaisilla aloilla, joilla niitä ei aiemmin ole käytetty. Tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät ovat monesti opiskelijoita tai sellaisia henkilöitä, jotka saavat ansioita myös muista lähteistä. Nollatyösopimuksen tehnyt työntekijä on kuitenkin kiinni työnantajassa eikä lähtökohtaisesti voi ottaa vastaan muuta työtä.

Nollatyösopimuksella töitä tekevän työntekijän palkkaa ja työvuoroja voi olla vaikea tietää etukäteen. Jos työajan vaihtelusta ei ole tarkemmin sovittu, tarjotun työn määrä jää täysin työnantajan päätösvaltaan. Nollatyösopimuksella työskentelevä ei pysty suunnittelemaan talouttaan minkään keskimääräisen ansiotason mukaan, koska ei voi tietää, paljonko työtä on käytännössä tarjolla. Työntekijän on harkittava nollatyösopimusta tarjottaessa, miten pärjää taloudellisesti, jos palkkaa ei makseta yhtään. Mikäli viikkotyöaika on käytännössä sopimuksen mukaan nolla työtuntia, palkkaa ei tällöin kerry ollenkaan. Viikoittainen vähimmäistyöaika olisi hyvä neuvotella sellaiselle tasolle, että palkalla tulee toimeen. 

Työnantajat käyttävät nollatyösopimuksia kiertääkseen työehtosopimusten ja lakien takaamia työntekijän oikeuksia, esimerkiksi työntekijän irtisanomissuojaa ja sairausajan palkanmaksua. Työnantaja voi lakata tarjoamasta työtunteja työntekijälle, kun tämä on ilmoittanut omasta tai lapsen sairastumisesta tai raskaudestaan. Sairausajan palkan maksamatta jättämisen ohella nollatyösopimuksilla voidaan kiertää lomarahojen maksuvelvollisuus. Kun henkilö ei ehdi ansaita vuosilomaa, lomarahojakaan ei makseta. 

Lisäksi turva irtisanottaessa on olematon. Työnantaja välttää irtisanomisajan palkan maksamisen sekä irtisanomisen tiputtamalla työtunnit nollaan. Myös mahdollinen koeaika menettää merkityksensä, koska työtunnit voivat loppua koska tahansa. Nollatyösopimuksella työskentelevät ovat tavallaan jatkuvalla koeajalla.

Nollatyösopimuksella työskentelevien työttömyysturvan maksamiselle asetettu karenssiaika voi olla joissakin tilanteissa kohtuuton. Periaatteessa työntekijä voi odottaa kutsua töihin pitkään ilman, että työnantaja olisi tilanteesta millään tavalla korvausvelvollinen. Lähtökohtaisesti työn vähäisyys ei ole kuitenkaan pätevä syy työstä eroamiselle. Täten karenssi asetetaan silloinkin, kun työntekijä päättää nollatyösopimukseen perustuvan työsuhteen sillä perusteella, että työtunteja ei ole tarjottu pitkään aikaan.

Nollatyösopimuksella töitä tekevä työntekijä voi saada soviteltua työttömyyspäivärahaa, jolloin täydestä ansiopäivärahasta vähennetään 50 prosenttia siitä sovittelujakson aikana ansaitusta työtulosta, joka ylittää suojaosan. Sovittelujakso on kuukauden tai neljän viikon mittainen. Jos sovittelujakso on kuukauden mittainen, suojaosan suuruus on 300 euroa. Jos sovittelujakso on neljän kalenteriviikon mittainen, suojaosan suuruus on 279 euroa. Soviteltua ansiopäivärahaa maksetaan sovittelujakson jokaiselta päivältä (5 pv/kalenteriviikko), ellei maksamiselle ole muita esteitä. Päivärahan ja työtulon yhteissumma voi olla korkeintaan yhtä suuri kuin päivärahan perusteena oleva palkka.

Soviteltua työttömyyspäivärahaa tulee hakea takautuvasti kuukaudelta tai neljältä peräkkäiseltä kalenteriviikolta. Hakemuksen liitteenä on tällöin toimitettava palkkatodistus tai palkkalaskelma vastaavalta ajalta. Työsuhteen alkaessa työttömyyskassalle tulisi toimittaa kopio työsopimuksesta tai työnantajan antama kirjallinen selvitys työsuhteen keskeisistä ehdoista.

Nollatyösopimusta ei ole määritelty laissa. Siksi Suomen nykyinen työlainsäädäntö ei anna vastausta moniinkaan nollatyösopimuksiin liittyviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi siihen, milloin tällainen sopimus päättyy.

> Lue myös Yhteenveto-lehden artikkeli nollasopimuksista