Akavan Erityisalat oli jokin aika sitten näkyvästi julkisuudessa, kun liitolle tuli ”mitta täyteen” Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin puheista ja ulostuloista. Mediassa asia kärjistettiin ennen kaikkea Fjäderin kommentointiin ns. kahden kerroksen työmarkkinoista ja työehtosopimusten joustoihin suhteessa maahanmuuttajien työllisyyteen.

Se johti Akavan Erityisalojen ilmoitukseen epäluottamuksesta Akavan puheenjohtajaa kohtaan, mutta tuorein kommentointi oli vain yksi tapaus eri asioiden ketjussa. Osa jäsenistä on ollut jo pitkään tyytymättömiä Fjäderin omavaltaisiin lausuntoihin, joita sitten puheenjohtaja on neuvottuna ja kehotettuna korjaillut jälkikäteen. Jaettu yhteinen kokemus palautteista on ollut se, ettei Akavan puheenjohtajan ole koettu edustavan Akavan Erityisaloille ja jäsenille tärkeitä arvoja.  On myös koettu, ettei Akavan puheenjohtaja nosta esille niitä tavoitteita ja asioita, jotka puhuttelevat, kun huomioidaan jäsentemme koulutustausta, ammattiala ja asema työmaailmassa.

Akavan Erityisalojen esittämä epäluottamus puheenjohtajaa kohtaan johti myös esitykseen siitä, että Akavan puheenjohtajan asema tulisi arvioida Akavan syysliittokokouksessa. Akavan hallituksessa liittokokouksen esityslistaa käsiteltäessä hallituksen enemmistö ei kokenut tarpeelliseksi viedä asiaa liittokokouksen arviointiin. Järjestödemokratia toimi ja siltä pohjalta edetään.

Aika näyttää, palautuuko Akavan Eritysalojen luottamus Fjäderiä kohtaan. Parhaiten sitä palauttaa se, että niin Akava kuin sitä edustava puheenjohtaja osoittavat toiminnallaan ja tavoitteillaan, ulostuloillaan ja kannanotoillaan edustavansa moniarvoista ja laajaa akavalaista jäsenkuntaansa.  Poliittisia kallistumia mihinkään suuntaan ei tule näkyä, eikä edes antaa tilaa arvuuttelulle, onko niitä. Ainoa suunta ja oikea kallistuma on ottaa huomioon jäsenet ja jäsenten tarpeet muuttuvassa työelämässä. Odotamme, että Fjäder pitää lupauksensa ”Uskon, että pystyn huomennakin ajamaan kaikkien akavalaisten asiaa”.  Uskomista ei tarvita, vaan tekemistä, harkintaa ja Akava-yhteisöstä hankittua kokemusta ja tietoa siitä, mikä tämä akavalaisten asia on.

Keskusjärjestö Akavan puheenjohtajan työ ei ole mikään helppo pesti. Akavassa jäseniä yhdistää korkeakoulutus, mutta samaa joukkoa erilaistaa työmarkkina-asema ja palkkaus. Osalla akavalaisista on vaativasta työstä ja korkeakoulutuksesta huolimatta tehtävien vaativuuteen nähden matala palkka ja myös epävarma työmarkkina-asema pätkätöineen ja erilaisine työttömyysjaksoineen. Palkat käsitellään toki toisaalla Akavan neuvottelujärjestöissä, mutta yhteiskunnallisena vaikuttajana myös Akavan puheenjohtaja voi tukea näitä aloja ja ammatteja yhteiskunnallisessa roolissaan.

Akavassa kaikki ei ole kuitenkaan mennyt ns. poskelleen. Akava on kasvanut viime vuosien aikana. Akavan asema on vahvistunut työmarkkinakentässä ja yhteiskunnallisena toimijana. Puheenjohtaja Fjäderillä on intoa ja visioita sekä vahvuuksia, joiden soisi nyt jatkossa olevan se Akavan toimintaa ja Akavan jäseniä yhdistävä voima rakentavalla tavalla.

Muistisääntö ’moniarvoinen Akava’ on oiva ohjenuora puheenjohtajalle. Tavoitteena on oltava akavalaisten vahva tunne ja kokemus siitä, että puheenjohtaja puhuu juuri minun asiastani ja edustaa arvojani.

Kirjoittaja: Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki, joka on myös Akavan hallituksen ja  työvaliokunnan jäsen sekä Akavan varapuheenjohtaja