Blogi
Yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole mielipideasia
Nousen lentokoneeseen ja minua tervehtii ystävällisesti sliipattu, hymyilevä nuori mies – koneen stuertti.
Myöhemmin kuulen taaemmalta riviltä supatusta: ”tuo on ihan
varmasti homo”. Mies palveluammatissa? Senhän on pakko olla homo!
Ei liene yllättävää, että sama mielikuva miehestä työssä ei
päde esim. rakennuksilla, liikenteessä tai vartiointi- ja turvallisuusalalla.
Siellä työskentelevät miehistä miehisimmät! Vai työskenteleekö sittenkään? Vai
onko niin, että kyseisillä aloilla homot – tai muutoin poikkeavat – saavat helposti
turpiinsa – tai peräti potkut, jos asia tulee julkiseksi?
Keski-ikäisenä, keskiluokkaisena heteronaisena minun on mahdotonta tietää, minkälaiselta tuntuu pelätä olla aidosti oma itsensä työelämässä. Luulen, että pelkäisin vähemmän jopa kuolemaa, kuin tulla ”paljastetuksi” omana itsenäni, jonka seksuaalinen suuntautuneisuus yhä aivan liian monen mielestä edustaa jotakin ”väärää”, jotakin, mitä täytyy kaikin keinoin vastustaa ja sulkea pois omasta elinpiiristä. Silti uskon, että voin edes hitusen saada kiinni tuosta tunteesta pelkästään olemalla ihminen – haavoittuvainen ja herkkä – jolle ryhmään kuuluminen, toisten hyväksyntä sekä arvostus ja kunnioitus ovat tärkeitä asioita. Ne ovat ihmisyyteen liittyviä asioita, huolimatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta, rodusta tai ihonväristä.
Osa monen organisaation ääneen lausuttuja arvoja ja
julkikuvaa on tänä päivänä yhdenvertaisuuden edistäminen omassa työyhteisössä.
Lain mukaan jokaisella yli 30 hengen työpaikalla pitää olla suunnitelma
tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistämiseksi työpaikalla. Tavoite on hieno
ja lain henki erinomainen: yhdenvertaisuuteen kiinnitetään huomiota, kun se
otetaan puheeksi ja sen toteutumiseen mietitään toimenpiteitä. Silti – käsi
ylös – kuinka monen työpaikan kahvipöydässä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
todella toteutuvat? Vai levitämmekö omassa arkipuheessamme stereotypioita ja
asenteita, jotka pikemminkin vahvistavat eriarvoisuutta ja ylläpitävät olemassa
olevia rakenteita? Entäpä jos
kahvipöydässäsi istuisikin henkilö, joka on avoimesti homoseksuaali, tai
vaikkapa oma lapsesi, puhuisitko silloin samalla tavalla?
Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on kirjattu Suomessa
lainsäädäntöön. Ei siis ole yksittäisen työnantajan, esimiehen tai työntekijän asia,
edistetäänkö näitä tavoitteita niin työelämässä kuin arkielämässäkin.
Yhdenvertaisuus ei ole mielipideasia, se on meidän kaikkien yhteinen asia.
Viime kädessä kysymys on ihmisarvosta ja yhtäläisistä oikeuksista , mutta ennen
kaikkea kyse on inhimillisyydestä ja ihmisyydestä. Kohtele muita niin kuin itse
toivoisit itseäsi kohdeltavan. Tämän ”nyrkkisäännön” myötä toivotan kaikille
oikein lämmintä ja suvaitsevaista kesää sekä erinomaista Pride-viikkoa!
Minna Nieminen
asiamies
Akavan Erityisalat
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi