Myöhemmin kuulen taaemmalta riviltä supatusta: ”tuo on ihan varmasti homo”. Mies palveluammatissa? Senhän on pakko olla homo!

Ei liene yllättävää, että sama mielikuva miehestä työssä ei päde esim. rakennuksilla, liikenteessä tai vartiointi- ja turvallisuusalalla. Siellä työskentelevät miehistä miehisimmät! Vai työskenteleekö sittenkään? Vai onko niin, että kyseisillä aloilla homot – tai muutoin poikkeavat – saavat helposti turpiinsa – tai peräti potkut, jos asia tulee julkiseksi?

Keski-ikäisenä, keskiluokkaisena heteronaisena minun on mahdotonta tietää, minkälaiselta tuntuu pelätä olla aidosti oma itsensä työelämässä. Luulen, että pelkäisin vähemmän jopa kuolemaa, kuin tulla ”paljastetuksi” omana itsenäni, jonka seksuaalinen suuntautuneisuus yhä aivan liian monen mielestä edustaa jotakin ”väärää”, jotakin, mitä täytyy kaikin keinoin vastustaa ja sulkea pois omasta elinpiiristä. Silti uskon, että voin edes hitusen saada kiinni tuosta tunteesta pelkästään olemalla ihminen – haavoittuvainen ja herkkä – jolle ryhmään kuuluminen, toisten hyväksyntä sekä arvostus ja kunnioitus ovat tärkeitä asioita. Ne ovat ihmisyyteen liittyviä asioita, huolimatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta, rodusta tai ihonväristä.

Osa monen organisaation ääneen lausuttuja arvoja ja julkikuvaa on tänä päivänä yhdenvertaisuuden edistäminen omassa työyhteisössä. Lain mukaan jokaisella yli 30 hengen työpaikalla pitää olla suunnitelma tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistämiseksi työpaikalla. Tavoite on hieno ja lain henki erinomainen: yhdenvertaisuuteen kiinnitetään huomiota, kun se otetaan puheeksi ja sen toteutumiseen mietitään toimenpiteitä. Silti – käsi ylös – kuinka monen työpaikan kahvipöydässä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus todella toteutuvat? Vai levitämmekö omassa arkipuheessamme stereotypioita ja asenteita, jotka pikemminkin vahvistavat eriarvoisuutta ja ylläpitävät olemassa olevia rakenteita?  Entäpä jos kahvipöydässäsi istuisikin henkilö, joka on avoimesti homoseksuaali, tai vaikkapa oma lapsesi, puhuisitko silloin samalla tavalla?

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on kirjattu Suomessa lainsäädäntöön. Ei siis ole yksittäisen työnantajan, esimiehen tai työntekijän asia, edistetäänkö näitä tavoitteita niin työelämässä kuin arkielämässäkin. Yhdenvertaisuus ei ole mielipideasia, se on meidän kaikkien yhteinen asia. Viime kädessä kysymys on ihmisarvosta ja yhtäläisistä oikeuksista , mutta ennen kaikkea kyse on inhimillisyydestä ja ihmisyydestä. Kohtele muita niin kuin itse toivoisit itseäsi kohdeltavan. Tämän ”nyrkkisäännön” myötä toivotan kaikille oikein lämmintä ja suvaitsevaista kesää sekä erinomaista Pride-viikkoa!     

Minna Nieminen

asiamies

Akavan Erityisalat