Suomen poliittisessa historiassa kääntyi sunnuntai-iltana uusi sivu, kun kolmen suuren puolueen ajasta siirryttiin usean keskisuuren ja pienen puolueen aikaan. Vaalituloksen tekee historialliseksi se, että ensimmäistä kertaa eduskuntavaalit voitettiin alle 20 prosentin kannatuksella. Kaikkien kolmen suurimman puolueen kannatuserot mahtuvat yhden prosenttiyksikön sisään.

Historiaa näissä eduskuntavaaleissa tehtiin myös naisten osalta. Naisten osuus tulevassa eduskunnassa on 92 paikkaa, eli 46 % kansanedustajista. Erityisen voitollisia näissä vaaleissa olivat nuoret naiset. Moni uuteen eduskuntaan valittu on alle 30-vuotias (vihreä) nainen. Voidaankin sanoa, että 1990-luku tuli rytinällä eduskuntataloon.

Mitä tämä sitten tarkoittaa tulevan hallituksen ja hallitusneuvottelujen kannalta?

Vaikka Suomen sosialidemokraattinen puolue SDP voitti vaalit 17,9 prosentin kannatuksella, ei 0,2 %:n vaalivoitto seuraavana tulevaan Perussuomalaisiin anna SDP:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle erityisen vahvaa mandaattia hallitusneuvotteluissa. Rinne kuitenkin suurimman puolueen puheenjohtajana nimitettäneen hallitustunnustelijaksi. Dramaattisetkaan käänteet eivät ole poissuljettuja näissä hallitustunnustetuissa, kun vain kaksi päivää vaalien jälkeen Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti omasta vetäytymisestään syyskuun puoluehallituksessa. Vapaana Sipilän ”taakasta” Keskusta varmasti näyttäytyykin houkuttelevampana hallituskumppanina kuin Sipilän johtamana, takkiinsa ottaneena entisenä hallituspuolueena.

On sitten uuden hallituksen väri punamulta tai sinipuna, keskeistä on, minkälaiset kysymykset puolueet eteensä saavat, todennäköisesti vappuviikolla. Vapun juhlinta voi jäädä melko lyhyeksi kun puolueet joutuvat pohtimaan omia kynnyskysymyksiään hallitukseen menolle - tai sieltä poisjättäytymiselle.

Puolueita erottaa paitsi arvopohja myös talouspoliittinen linja. Kaikkein tiukinta oikeistolaista talouspolitiikkaa edustaa – ehkä suurelle kansalle jopa hieman yllättäen – perussuomalaiset. Perussuomalaisten maahanmuuttokärjellä tehty vaalikampanja jätti varjoonsa puolueen suhtautumisen moneen tärkeää asiaan kuten vaikkapa julkiseen talouden kestävyysvajeeseen. Entäpä minkälaista koulutus- tai tiedepoliittista linjaa perussuomalaiset edustavat? Tai työmarkkinapolitiikkaa? 

Me Akavan Erityisaloissa toivomme, että jokainen hallitukseen mielivä puolue joutuisi aidosti vastaamaan kahteen kysymykseen: sitoutuuko puolue koulutuksen ja tieteen pitkäjänteiseen kehittämisohjelmaan, ja toiseksi, onko puolue valmis kuuntelemaan työmarkkinajärjestöjä herkällä korvalla työelämän ja työelämälainsäädännön uudistamisessa seuraavalla hallituskaudella? Seuraamme tarkasti myös sitä, miten jäsenistöllemme tärkeät tasa-arvon, hyvän hallinnon ja kulttuurin tavoitteet edistyvät. 

Suomi on mittavan rakennemuutoksen edessä. Henkilökohtaisesti toivon, että osaoptimoinnista ja yksittäisen puolueen agendaa ajavasta politiikasta siirryttäisiin vahvemmin kohti yhteistä kansallista etua ja päämäärää. Suomi ja suomalaiset eivät tarvitse riitelyä, me tarvitsemme ratkaisuja.