Keväällä ilmestyi Gustav von Hertzenin, Jalo Paanasen ja Seppo Riskin kirjoittama pamfletti Umpikujassa? – Aika on ajamassa ammattiyhdistysliikkeen ohitse. Tartuin siihen innolla etsien kiinnostavia avauksia. Odotukseni eivät täyttyneet vaan pamfletti osoittautui aika tavanomaiseksi vuodatukseksi. Meitä haastavat puheenvuorot ovat kuitenkin aina tervetulleita.

Ajassamme taistelee kaksi ajattelumallia vallasta työmarkkinoilla: onko ihminen olemassa markkinoita varten vai markkinat ihmisiä. Olen itse vankka markkinatalouden kannattaja, mutta en horju lainkaan siitä, että markkinoiden on palveleminen ihmistä. En oikein kykene asettumaan vastakkaisen mielipiteen kannattajan ajatuksiin, minusta se on pelottavaa vieraantumista ihmisen arjesta. Pamfletin kirjoittajat vuodattavat krokotiilin kyyneleitä, kuinka ay-liike vaikeuttaa huono-osaisten elämää, huomaamatta lainkaan, että heidän ajattelunsa toteutuessaan alistaa meidät kaikki huono-osaisiksi ja markkinoiden pelinappuloiksi. Tähän emme voi suostua.

Ay-liike ei ole olemassa vain parhaillaan käynnissä olevia työehtosopimusneuvotteluja varten. Nykypäivämme perustuu edellisten sukupolvien työlle ja kurotamme tulevien sukupolvien hyväksi eteenpäin. Meillä ei ole mitään syytä luopua asemastamme palkansaajien edustajana neuvottelupöydissä. Olemme palkansaajien vapaaehtoinen yhteenliittymä. Omistajilla on omat yhteenliittymänsä.

Pamflettia lukiessa syntyi vahva tunne, että kirjoittajat ovat rakentaneet päässään itselleen sopivan viholliskuvan antamatta todellisuuden häiritä ja käyvät innolla taistoon sitä vastaan. Kritiikki menee viuhuen ohitse. Ei kai ay-liike ihan koko maata ole pystynyt raunioittamaan, kun kuitenkin olemme kolmanneksi kilpailukykyisin maa koko maailmassa.

Risto Tolonen

Akavan Erityisalojen

hallituksen puheenjohtaja 2012-2014