Blogi

29.8.2024 8.24

Työttömyyden esterata - työttömän kokemus

Suvi Seikkula, mm. Akavan Erityisalojen 2. varapuheenjohtaja ja tällä hetkellä työtön työnhakija


Stereotypiat ja puheet kannustinloukuista joutavat roskakoppaan. Työllistyminen saadaan nousuun, kun aletaan raivata niitä oikeita esteitä työllistymisen tieltä ja auttamaan työnantajia kartoittamaan tehokkaasti potentiaalia.

*** 


Suvi Seikkula_rajattu_webTalouselämä haastatteli minua kokemuksistani liittyen työnhakuun ja osaamisen kehittämiseen työttömyysaikana. Juttu on maksumuurin takana, mutta tiivistettynä oma kokemukseni on se, että vaikka olen hakenut päätoimisesti töitä nyt yli vuoden ja keskittynyt siihen useita tunteja lähes joka arkipäivä, ja vaikka työnhakualueeni on laaja, työhakemukseni saavat kehuja ja palkkatoiveeni ovat maltilliset, en ole edennyt ensimmäistä haastattelukierrosta pidemmälle missään vaiheessa.


Sen sijaan, että työttömiä haukutaan laiskoiksi ja "potkitaan" töihin tukia karsimalla, tulisi tarkastella, millaisia esteitä työnhaun eteen asetetaan. Opiskelusta tulee helposti sanktioita työvoimaviranomaiselta. Sertifikaattien ja muiden lisäpätevyyksien hankkiminen vaikeutuu, kun tukia leikataan. Näitä esimerkkejä riittää.


Jatkopohdintaa: työnhakijat jumissa jäävuoren huipulla

Työllisyyttä ei todellakaan saada nousuun uskomalla stereotypioihin, joiden mukaan työttömät laiskottelevat sohvalla, eivät huoli hyvää hommaa ja päättävät olla vain "ottamatta" jotain kaikista vapaista työpaikoista. Todellisuus on, että vaikka olisi motivaation ja panostuksen osalta kaikki edellytykset kunnossa, esteitä riittää. Näitä ovat esimerkiksi:

  • taloudelliset esteet: ei ole varaa mennä täsmäkoulutuksiin, hankkia sertifikaatteja, osallistua alan tapahtumiin ja niin edelleen.
  • alueelliset rajoitukset: Vapaat paikat eivät jakaudu maantieteellisesti samalla tavalla kuin työttömät, mutta silti ei tueta uudelleensijoittumista eikä se aina ole edes mahdollista sosiaalisten verkostojen, perheen tarpeiden ja muiden rajoitusten takia. Sen sijaan, että revitään ihmisiä irti kodeistaan ja tukiverkostoistaan, voitaisiin esimerkiksi tukea etätyöskentelyä vahvemmin.
  • eettiset näkökohdat: jos palkka on räikeästi alle kaikkien minimipalkkojen ja palkkasuositusten, työtehtävät vähintäänkin kyseenlaiset tai yrityksellä poikkeuksellisen huono maine, voiko edellyttää tällaisten työpaikkojen hakemista?
  • työnantajien asenteet: Rasismi, ikäsyrjintä, kaikenlaiset ennakkoluulot jylläävät työmarkkinoilla. Ajatellaan, että pätkätöitä tehnyt ei sitoudu, aukko työhistoriassa on jotakin negatiivista, alanvaihtaja ei ole pätevä, tai että vain peräänsoittelija on oikeasti kiinnostunut.
  • työmarkkinoiden läpinäkymättömyys: työpaikkailmoitukset ovat vain jäävuoren huippu, mutta miten pätevät hakijat löytävät tien täyttämään työnantajien tarpeet? Verkostot ovat toki tärkeitä ja ilman muuta niitä pitää hyödyntää rekrytoinneissa, mutta kyse on myös siitä, miten työnantajilla on mahdollisuus aidosti kartoittaa potentiaali ja työnhakijoilla mahdollisuus kartoittaa, missä heitä mahdollisesti tarvitaan.
  • hakijoiden keskittyminen: vaikka kaikki muut esteet olisivat poissa, olet lopulta vain yksi lukuisista hakijoista, ja jos muilla hakijoilla on hyvin samankaltainen tai vaikka vain hieman vahvempi osaamisprofiili kuin sinulla, romahtaa todennäköisyytesi saada paikka.


Ratkaisuehdotus: yhteisen palapelin äärelle

Olisi aika alkaa oikeasti tukea työnhakua sen sijaan, eikä puhutaan vain "kannustimista", jolla käytännössä viitatataan työnhaun taloudellisen tuen lakkauttamiseen. Lähtisin ihan ensimmäiseksi:

  • parantamaan työnhakijoiden taloudellisia mahdollisuuksia hakea tehokkaasti töitä ja täsmäkouluttaa itseään potentiaalisiin tehtäviin,
  • lisäämään mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja lisäkouluttautua ja hankkia osaamisestaan todistavia sertifikaatteja ja
  • kartoittamaan, miten työnantajat ja heidän tarpeitaan vastaavat työnhakijat tehokkaimmin kohtaisivat toisensa.


Nyt työnantajat joutuvat käymään läpi raskaitakin rekrytointiprosesseja vähillä resursseilla ja toisaalta työntekijöiden työnhaku sen jäävuoren huipun, työpaikkailmoitusten, ulkopuolella voi olla melkoista hakuammuntaa. Jo pelkästään työpaikkailmoituksia julkaisevien kanavien määrä on valtava. Sen suistomaan jälkeen alkaa piilotyöpaikkojen, verkostojen ja bisnelounaiden aava meri. Soutaa ken osaa.


Avoimia työpaikkoja riittää ja niin riittää työnhakijoitakin. Keskeinen haaste on, etteivät palapelin palaset asetu yhteen. Miten rakennamme yhteistä palapelia tehokkaasti?


Kun työllisyysaste on korkea, yrityksillä on työvoimaa, joka siivittää menestykseen, ja asiakkaita, joiden ostovoima on hyvä, ja valtiolle kilahtelee veroja kassaan. Työllistymisen tukeminen on koko yhteiskunnan asia.


Teksti: Suvi Seikkula 

Suvi Seikkula on Akavan Erityisalojen 2. varapuheenjohtaja, Kieliasiantuntijoiden hallituksen jäsen, projektijohtaja ja tällä hetkellä työtön työnhakija. Teksti on alunperin julkaistu Seikkulan LinkedIn-profiilissa: https://www.linkedin.com/in/seikkulansuvi/


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi