Omaan työyhteisööni saapui kollektiivinen suru, kun aivan erityinen työkaverimme siirtyi hiljattain ajasta ikuisuuteen pitkäkestoisen sairauden uuvuttamana.

Teemana suru työpaikalla on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Erityisesti kesäloman jälkeen omassa somekuplassani osa hehkutti uutta parempaa arkea, mutta samalla tiesin, että useampi ystäväni kävi omia taistelujaan surun tai kriisin parissa. Jokainen heistä kuitenkin palasi töihin vapaiden jälkeen, osa akut ladattuna ja osa taas vielä keskellä syvästi koskettavaa kriisiä. 

Suru on aina henkilökohtaista ja jokaiselle omanlaisensa kokemus. ILO:n podcastissa (Is there a place for grief at work? 19.7.22) surukonsultti Lizzie Pickering kuvaa surua kurvipalloksi, joka ilmestyy tyhjästä ja pakottaa ihmisen sopeutumaan täysin uuteen tilanteeseen. Hän on itse päätynyt surukonsultiksi menetettyään lapsensa 20 vuotta sitten. Podcastissa Pickering painottaa, että surun suuruutta ei tule laittaa arvoasteikolle tai verrata toisiin. Syvä suru seuraa usein läheisen kuoleman lisäksi myös muista elämää mullistavista muutoksista, kuten vakavasta sairastumisesta tai avioerosta. Myös työelämässä tapahtuvat kriisit ja muutokset voivat aiheuttaa syvää surua.

Pickeringin mukaan henkilökohtainen surutyö voi tehdä meistä yksinäisiä. Moni kantaa suruaan ikään kuin salaisuutena työpaikallaan. Myös töissä olisi tärkeää kohdata sureva henkilö, vaikka ei osaisikaan sanoa mitään viisasta tai lohduttavaa. Suomessa työterveyshuolto varmasti auttaa monia surutyötä tekeviä, mutta on monia maita, joissa ei ole yhtä selkeää järjestelmää, mistä voisi hakea apua. Tärkeintä on kuitenkin kohdata toisemme, olla tarvittaessa kollegan tukena ja toisaalta antaa jokaiselle tilaa käsitellä surua omalla tavallaan.

Akavan Erityisalojen jäsentutkimuksessa viime keväänä selvitettiin työelämään vaikuttavia muutoksia ja tapahtumia, joita jäsenemme ovat viimeksi kuluneen vuoden aikana kohdanneet. Osalle on tullut - joko pyytämättä tai omasta harkinnasta - monta suurta muutosta lyhyen ajan sisällä. Esimerkiksi 12 % vastaajista ilmoittaa kohdanneensa työyhteisön kriisin ja 6 %:lla on takana pitkä sairauspoissaolo. Näiden lukujen takaa löytyy ihan oikeita ihmisiä ja heidän tarinoitaan. Tapahtumia, joiden jälkeen elämä ei enää koskaan palaa entiselleen.

Hanna Koskenheimo
tiedontuotannon asiantuntija
Akavan Erityisalat