Syyskuu lähestyy ja kesälomakausi on lopuillaan. Tunnustan, että aiemmin olen ehdottomasti ollut kesäihminen, mutta iän myötä olen alkanut löytää kaikista vuodenajoista niitä kiinnostavia asioita, joiden vuoksi odotan kutakin vuodenaikaa yhä enemmän ja enemmän innoissani. Kulunut kesä on antanut mahdollisuuden rauhoittua ja levätä. Tänä vuonna oli ihan tietoinen päätös olla suunnittelematta mitään erityistä sen suuremmin, ettei lomalle tullut suorittamisen makua. Ehkä tämäkin on vuosien kautta opittua itsetuntemusta.

Syksyllä ja loppukesällä olen perinteisesti tykännyt marjastamisesta ja nyt parin viime vuoden aikana olen myös kerännyt sieniä. Päätin jo viime syksynä, että nyt on aika oppia uusia sienipaikkoja ja uusi lajeja. Kevään aikana näin Kesäyliopiston ilmoituksen sienikurssista ja ilmoittauduin sinne oitis. No, nyt tätä kyseistä kurssia on käyty muutamia päiviä enkä ole saanut sitä mitä odotin, vaan paljon, paljon enemmän. Alussa tunnustan hieman pettyneeni kun ymmärsin, ettei kurssi todellakaan ole mikään ruokasienten poimintakurssi, kuten oletin.

Kyseessä on yliopiston kolmen opintopisteen sienikurssi, biologian opintovaatimusten mukaisesti. Esitettä lukiessani ajattelin vielä alitajuntaisesti vain niitä kookkaita sieniä, mutta  kurssin aikana olen oppinut katsomaan metsän sienikantaa tattitutkaani laajemmin ja monipuolisemmin. Olen oppinut paljon uusia lajeja ja näkemään myös pienten sienten maailman kuten leipälaatikkosienet, nahikkaat, hiipot ja vaikka ryhäkkäät.

Olen myös nauttinut opettajamme loputtomasta innokkuudesta sienten maailmaan. Hän on aidosti innostunut sekä kiinnostunut aiheesta ja saa myös muut mukaansa. Ryhmän henki on kannustava, hyvällä huumorilla rikastettu ja oppimista edistävä. Tämä kannustaa jatkamaan ja saa minut tulevina iltoina myös opiskelemaan omatekoisen muistipelin korteilla latinaa ja keksimään loputtomia muistisääntöjä eri sienten nimille.

Onko asioita joita olet halunnut tehdä tai oppia? Olisiko tänä syksynä siihen mahdollisuus? Oletko miettinyt mitä kaikkea voisit opiskella kansalaisopiston tai vaikka avoimen yliopiston kautta? Tai oletko jo tutustunut liittomme syksyn tapahtumatarjontaan? Syksyisin moni miettii uutta harrastusta, voisiko se olla täydennyskoulutusta tai verkostoitumista tutustumalla uusiin ihmisiin?

Monet tutkimukset korostavat luonnon hyvinvointivaikutuksia ja sitä, kuinka mahtava stressilääke metsä on. Kieltämättä kiireisen arjen vastapainona luonnossa liikkuminen antaa monenlaisia mahdollisuuksia rauhoittua ja päästä irti työasioista. Vuoden mittaan erilaiset mahdollisuudet virkistäytymisiin, milloin metsäpoluilla kävellen, milloin marjastaen tai talvisin hiihtäen tuovat kivaa vaihtelua.

Luonnossa liikkumisen ei aina tarvitse olla pitkä ja suunniteltu reissu. Lyhyillä puolen tunnin kävelyillä huomaat jo metsän rentouttavan vaikutuksen. Monilla paikkakunnilla on ihastuttavia kaupunkipuistoja, joissa on rauhallisia puustoalueita, poissa liikenteen vilinästä ja ihmispaljoudesta. Näitä voi hyödyntää myös työmatkoilla, jos ne omat tutut ulkoilualueet eivät ole käytettävissä. Minulle metsässä liikkuminen on työkyvyn ylläpitoa ja toivoisin myös työyhteisöjen löytävän luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutukset. Suosittelen nauttimaan metsäisen syksyn väriloistosta ja kauneudesta, samalla saa hyvän ja rentoutuneen olon liikunnan parissa.