Akava julkaisi vähän aikaa sitten keskusteluavaukseksi oman työttömyysturvan uudistusmallinsa. Tässä mallissa oli porrastusten lisäksi palauttava osa, jonka henkilö saisi työllistyttyään. Akava kutsuu mallia palauttavaksi malliksi, erotuksena mallista, jossa on pelkkä porrastus. Akavan esittämässä mallissa kaikki mitä työttömyyden aikana ansiosidonnaisesta, peruspäivärahasta ja työmarkkinatuesta leikattaisiin, palautuisi siis takaisin kun henkilö työllistyy. Työttömyysturva kuitenkin leikkautuisi tilanteessa, jossa työtä ei löydy.

Käsittelimme mallia myös Akavan Erityisalojen hallituksessa emmekä voineet kannattaa sitä. Toiminnanjohtajamme jättikin Akavan hallituksen kokouksessa pöytäkirjaan mallista eriävän mielipiteen.

Yhtenä osana maan uuden hallituksen työttömyydenhoitotoimia ja työllisyyden edistämistä on ilman muuta työttömyysturvan tarkastelu. Tarkastelussa pitäisi kuitenkin katsoa ensin, mistä asioista aiheutuu pidempiaikaista työttömyyttä ja mitä näille juurisyille pitäisi tehdä. Työttömyysturvan leikkaamisen sijaan työnhakijaa tulisi kannustaa poistamaan syitä, jotka estävät työllistymisen.

Esitetty Akavan malli kannustaa vain nopeaan työllistymiseen. Kaikkien työnhakijoiden kohdalla suora nopea työllistyminen ei kuitenkaan ole mahdollista, ei vaikka kuinka olisi innokas ja motivoitunut. Tätä emme saa unohtaa. Ammattiyhdistyksen tehtävä on olla myös heikoimman puolella ja tukena työelämän eri vaiheissa. Jokaisen edun mukaista on parantaa tukijärjestelmiä ja palveluja niin, että saada kaikki mukaan työelämään.

Itse monesti katson työllistymisen asioita Juhani Ilmarisen työkykytalo-mallin mukaisesti. Siinä ensimmäinen kerros ja tärkein perusta ovat  terveys ja toimintakyky. Jos terveys tuo rajoitteita, voi olla, ettei henkilö pysty juuri samanlaiseen työhön kuin aiemmin. Tällöin tarvitaan joko terveyspalveluita tai sitten työn tuunausta henkilölle soveltuvaksi rajoitteista huolimatta. Osatyökykyisen kohdalla myös tuki työnantajalle voi olla joskus ratkaiseva askel tai osatyökykyiselle tuki, joka mahdollistaa työskentelyn omien voimavarojen mukaisesti.

Enemmän pitäisi pystyä myös kiinnitämään huomiota ennaltaehkäisevästi työkykyyn ja sen ylläpitoon, myös työttömyyden kestäessä. Työttömillä on terveystarkastuksiin lakisääteinen oikeus, mutta minä näkisin tämän paljon nykyistä vahvemmin osana työllisyyspalveluita. Terveystarkastukset voisivat olla säännöllisiä. Hyvän käytännön mallin voisi ottaa esimerkiksi Kemijärven kaupungilta. Kemijärvellä työllisyydenhoitossa on saatu hyviä tuloksia todella kattavien työttömien terveystarkastusten avulla: (https://www.kemijarvi.fi/fi/asukkaalle/hyvinvointipalvelut/tyollisyydenhoito/). Lisäksi kannattaa tutustua kuntoutuslääkäri Raija Kerättären tutkimuksiin asiasta http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526210865.pdf 

Työttömien pitäisi siis päästä nopeammin terveyspalveluihin. Ja mikäli työkyvystä herää huolta, tulisi  palveluiden kautta myös pystyä löytämään nykyistä paremmin ne tehtävät ja työt, joita silloisellakin työkyvyllä pystyy tekemään. Ei riitä lääkärin lyhyt toteamus kevyestä toimistotyöstä. Tämän jälkeen työttömän pitäisi päästä palveluun, jonka aikana tätä uutta työtä lähdetään heti kartoittamaan. Olisi tärkeää, ettei työtön jäisi pitkäksi aikaa kotiin pohtimaan asiaa yksin.

Otan pitkäaikaistyöttömyyden mukaan tähän keskusteluun porrastavasta mallista siksi, että mallissa myös ansiosidonnaisen jälkeinen työmarkkinatuki leikkaantuisi. Herääkin kysymys, miten Akavan malli tukisi työttömän työkykyä ja terveydentilan selvittämistä. Uskaltaako työkyvyttömyyseläkkeeltä/osatyökyvyttömyyseläkkeeltä palata takaisin työelämään, jos edessä odottavat toimeentulon leikkaukset tilanteessa, jossa työkyky ei olekaan täysin kunnossa? 

Moni osatyökykyinen haluaisi nykyistä vahvemmin antaa oman työpanoksensa ja tätä on aiemman hallituksen käynnistämän kärkihankkeen avulla pyritty edistämään mm. kouluttamalla työkykykoordinaattoreita.

Osaamisen kehittämisestä kannattaisi palkita

Toisella portaalla Ilmarisen työkykytalossa on osaaminen. Osaaminen on asia, jonka perusteella työnantaja palkkaa työntekijän. Osaamiseen ollaan valmiita sijoittamaan. Mutta myöskään tähän palauttava malli ei ottanut kantaa. Eikö hyvin harkitusta osaamisen kehittämisestä, joka parantaa työllisyysmahdollisuuksia aidosti, olisi syytä palkita? Eikö tämä tulisi huomioida työttömyysturvaa uudistettaessa? Koulutukseen ja tutkimukseen ollaan tällä hallituskaudella tuomassa takaisin määrärahoja ja pidempään on jo kehitelty, miten hankkia täsmäosamista. Mutta miten tämä saadaan näkymään työttömyysturvaa uudistettaessa kannustavuutena?

Vasta näiden kahden kerroksen jälkeen työkykytalomallissa päästään Akavan  porrastavan mallin alueelle, jossa käsitellään enemmän työkyvyltään ja osaamiseltaan kunnossa olevia työntekijöitä. Arvot, asenteet, motivaatio ja johtamisen osuus. Näihin palauttavalla mallilla voidaan ehkä osin vaikuttaa, mutta mielestäni emme voi ohittaa kahta aiempaa ja työllistymisen kannalta tärkeää kerrosta välistä.

Lisäksi tulevat sitten  vielä ”työkykytalon” ulkopuolelta toimintaympäristö, lähiyhteisö ja perhe.

Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja osalla aloista tämä tarkoittaa vääjäämättömästi sitä, että osaamisen kehittämiseen pitää kiinnittää huomiota jatkuvasti ja tämän pitäisi olla vielä nykyistäkin ketterämpää! Voi myös olla, ettei töitä omalla työnhakualueella ole, ja vaihtoina ovat tällöin osaamisen kehittäminen tai sitten alueellinen liikkuvuus. Osa pystyy muuttamaan työn perässä mutta kaikki eivät. Perhetilanne vaikuttaa tähän, myös taloudellinen lähtötilanne vaikuttaa tähän -  sekä se osaaminen...

Akavan Erityisalojen hallitusta epäilytti Akavan mallissa myös se, miten kävisi ikääntyvien työttömyysturvalle, alueellisille eroille, ammattikohtaisille eroille, raha tulee rahan luo -ajattelulle sekä työttömyyden aikana usempaan kertaan laskettaville muille etuuksille ja mahdollisille maksatusten viivästyksille.

Pitäisikö leikkaavien mallien sijaan miettiä vielä aiempaa laajemmin sosiaaliturvan uudistamista ja erilaisten mallien kautta parantaa työnteon kannattavuutta ja vastaanottamista, kaikissa elämäntilanteissa.

Tuire Eilittä, puheenjohtaja, Akavan Erityisalat