Suomi on saanut uuden hallituksen ja pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma on julkaistu. Monen analyysin mukaan Suomen hallitus on nyt maan kaikkien aikojen   oikeistolaisin. Työttömiä, köyhiä ja vammaisia rökitetään ja kunnolla. Ohjelman kirjauksia ohjaa vahvasti ’julkisen talouden tasapainottaminen’.

Näin ammattiliiton näkökulmasta on varmasti luvassa työntäyteinen hallituskausi. Työelämäuudistuksia on monta ja niitä aiotaan panna toimeen tiukalla aikataululla. Palkansaajille on luvassa merkittäviä heikennyksiä, mikäli kaikki suunnitelmat toteutuvat. Irtisanominen helpottuu, määräaikaisuuksiin ei tarvita erillistä syytä ja paikallinen sopiminen laajenee siten, että henkilöstöedustusjärjestelmästä voidaan poiketa. Lisäksi maan hallitus kaavailee ensimmäisen sairauslomapäivän muuttamista palkattomaksi.

Uusi hallitus julistaa ohjelmassaan kunniakkaasti ”panostavansa hyvään työelämään ja vahvistavansa työhyvinvointia, työn ja perheen yhteensovittamista sekä edistävänsä työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.” Hallitus lupaa myös kitkeä kaikenlaisen syrjinnän työelämästä. Hyvä ja kiitoksen arvoinen kirjaus, mistä kuitenkin valitettavasti puuttuu paitsi konkretia, myös rahoitus, jota tämä työ tarvitsisi.

Jos lupaa edistää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä kitkeä syrjinnän, on varsin ristiriitaista samalla vaatia uudistuksia, jotka kohdistuvat ennen kaikkea naisiin, naisvaltaisiin aloihin sekä matalapalkka-aloihin.

Naiset ovat keskimääräistä enemmän määräaikaisissa työsuhteissa kuin miehet, ja tämä kierre vain lisääntyy, kun määräaikaisuudelle ei jatkossa enää tarvita erillistä syytä eikä sitä tarvitse perustella. Naisvaltaisilla aloilla on myös matalammat palkat kuin miesvaltaisilla vientialoilla. Mikäli maan hallitus toteuttaa uudistuksen, jossa lailla säädettäisiin, ettei vientialoja kovempia palkkoja saa sopia sovittelun kautta, naisvaltaiset alat eivät koskaan nouse palkkakuopasta ja tämä tulee heikentämään työelämän tasa-arvoa.

On täysin selvää, että sairauspoissaolon ensimmäinen ns. omavastuupäivä eli palkaton päivä osuu ennen kaikkea niihin, jotka eivät flunssaisena voi edes jäädä kotiin etätöihin. Kannustaako maan hallitus siihen, että kipeänä mennään töihin tartuttamaan muita, kun yksikin palkaton päivä yksinkertaisesti kirpaisee palkkapussissa liian kovasti eikä kotiin jääminen ole taloudellisesti mahdollista. Miten tämä lisää työhyvinvointia ja edistää tuottavuutta? Eikö meille juuri ole opetettu, että sairaana on -kaikkien parhaaksi- paras jäädä kotiin?

Pelkään pahoin, että kauniit kirjaukset työhyvinvoinnista ja työelämän tasa-arvosta ovat vain sanahelinää, kun muut toimet ovat vakavasti ristiriidassa kirjausten kanssa.

Nähtäväksi jää, mitä kaikkea meillä onkaan tulevalla kaudella edessä. On sanomattakin selvää, että ammattiliiton tuki ja turva on nyt palkansaajalle tärkeämpää kuin pitkään aikaan.