Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen lähestyi 27.10. yliopistoja ja ammattikorkeakouluja avoimella kirjeellä, jossa haastettiin korkeakouluja uudistumaan ja etsimään vahvuuksiaan. Lähtökohtaisesti kirjeessä oli paljon huomionarvioista asiaa: maailma muuttuu ja on erinomaista, että korkeakoulut nähdään muutoksessa aktiivisina toimijoina. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kirjeen koulumestarimainen ojentaminen ärsyttää tilanteessa, jossa jatkuva leikkaaminen näivettää toimintaa niin korkeakoulukohtaisesti kuin valtakunnallisella tasolla. Yksittäiset yksiköt keskittyvät nyt hengissä pysymiseen, kun sen sijaan voimavaroja tulisi kohdentaa yhteistyön  rakentamiseen ja toiminnan kehittämiseen.

Akavan Erityisalojen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa työskentelevien jäsenten kannalta opetusministerin pommi löytyy kirjeen loppupuolelta.  ”Nykytila, jossa jopa 40 prosenttia henkilöstöstä työskentelee muissa kuin opetus- ja tutkimustehtävissä, ei varmasti kenenkään mielestä ole tyydyttävä”, opetusministeri arvioi ja kannustaa ”yliopistoja ja ammattikorkeakouluja omaan, sisäiseen työhön "byrokratian purkamiseksi". Tämä yhdistettynä hallitusohjelman nimenomaiseen linjaukseen hallintohenkilöstön osuuden pienentämisestä johtaa syystäkin kylmiin väristyksiin.

Herää kysymys, tietääkö ministeri, millaisia tehtäviä tällä kirjeellä ikään kuin ”turhaksi joukoksi” leimattu 40 prosenttia tekee? Tämä monipuolinen henkilöstö varmistaa sen, että tutkijat saavat tutkia ja opettajat opettaa. Tämä henkilöstö työskentelee tehtävissä, jotka vaativat erityisosaamista, jota opetus- ja tutkimustyötä tekevillä opettajilla tai tutkijoilla ei välttämättä ole. Tätä olemme aiemmin tuoneet moneen otteeseen esille.  Jo nyt hallinnolliset työt lohkaisevat ison osan opettajien ja tutkijoiden ydintoimenkuvasta. Olisiko tila, jossa opettajien ja tutkijoiden hallintotyö vielä tästä lisääntyy, sitten kaikkien mielestä tyydyttävä?

Hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön työnkuvaan kuuluu opiskelija- ja IT-palveluita, talous- ja henkilöstöhallintoa, kirjasto- ja informaatiotyötä, viestintätehtäviä sekä yhä tärkeämpää oppilaitosten yhteydenpitoa ulkoisiin sidosryhmiin. Akateemisen ja hallintotyön rajapinnassa ovat esimerkiksi opetuksen suunnittelijat ja kehittäjät, jotka hieman toisin määritellen voisi niputtaa myös opetushenkilöstöön.  Tämän joukon työtehtävät voidaan jakaa mm. opetukseen, tutkimukseen ja palvelutoimintaan. Ministerin mustavalkoinen rajanveto ei siis käytännössä edes vastaa todellisuutta. 

Hallinto- ja tukipalveluhenkilöstö toteuttaa yliopistoille ja ammattikorkeakouluille annettuja lakisääteisiä tehtäviä, jotka ovat vain laajentuneet. Muun muassa korkeakoulujen ja niiden toimintaympäristöjen yhteyteen syntyneet yksiköt, rahoitusrakenteen muutokset sekä opiskelijamäärien kasvu ovat alun perin vaatineet ihmisiä toteuttamaan niitä, ja samat ihmiset pyörittävät näitä toimintoja edelleen. Korkeakoulujen suoriutuminen lakisääteisistä tehtävistään tarvitseekin tukijalakseen vahvat ammattimaisesti hoidetut palvelutoiminnot.

En tietenkään sano, ettei rakenteita voi tehostaa ja etsiä uudenlaisia yhteistyötapoja toteuttaa hallintoa esimerkiksi erilaisten järjestelmien ja tilaratkaisujen muodossa. Tässä on paljonkin potentiaalia ja varmasti juuri näitä tehtäviä tekevä henkilöstö osaa parhaiten sanoa, miten heidän työtään ja toimintojaan voi hyödyntää tehokkaammin. Paikallisesti korkeakoulujen yhteistyöllä ja henkilöstöä osallistamalla saadaan luotua näitä ratkaisuja. Tästä on nyt jo nähty hyviä esimerkkejä niin yliopisto- kuin ammattikorkeakoulupuolella.

Viittaaminen 40 prosenttiin on turha yleistys, joka etenkin näin arvovaltaiselta taholta tulleena syö tärkeää työtä tekevän hallinto- ja tukihenkilöstön työmotivaatiota.  Tällaisten leimakirveiden sijaan ministerin tulisi luottaa siihen, että juuri nämä työntekijät löytävät uudenlaisia luovia rakenteellisia ratkaisuja. Ne voivat onnistuessaan päinvastoin synnyttää korkeakouluihin tulevaisuudessa lisää työpaikkoja.

Sonja Mikkola

Akavan Erityisalojen asiamies (yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta sekä koulutuspolitiikka) maaliskuuhun 2016 saakka.