Nuolen ja Akavan Erityisalojen järjestämässä ohjelmassa Allianssi-risteilyllä nousi esille selkeästi se, että nuorisotyössä on erilaisia käytäntöjä esimerkiksi leirien aikaisissa henkilöstömitoituksissa ja työaikajärjestelyissä.

Reilu viikko sitten risteiltiin Suomenlahdella Allianssi-risteilyllä, joka kokosi yhteen nuorisoalan toimijoita ympäri Suomen. Risteily tarjosi mahdollisuuksia verkottua, tavata tuttuja ja paneutua eri aiheisiin ohjelman muodossa.

Nuoli yhdessä Akavan Erityisalojen kanssa nosti esille järjestämässään ohjelmassa nuorisotyön henkilöstömitoitukset. Risteilyn ensimmäiseen ohjelmaslottiin saapui runsas joukko asiasta kiinnostuneita. Keskustelu ja kommentointi oli vilkasta. Ohjelman aikana selvisi selkeästi se, että eri organisaatioissa on hyvin erilaiset käytännöt ja lähtökohdat esimerkiksi leirien aikaisiin henkilöstömitoituksiin tai työaikajärjestelyiden suhteen.

 

Taustoituksella vauhtia

Ohjelman järjestämisen taustalla oli pitkälti ne yhteydenotot, joita Nuoleen ja Akavan Erityisaloihin on tullut työaikakorvauksista ja henkilöstömitoituksista nuorisotyössä. Ohjelmaa suunnitellessa benchmarkattiin muita lähialoja sekä tehtiin myös kysely kentällä työskenteleville nuorisotyön ammattilaisille. Sen lisäksi, että meillä järjestäjillä oli tietoa yhteydenottojen muodossa, niin kysely vahvisti ennakkokäsitystämme mitoitusten kirjavuudesta ja myös siitä, että nuorisotyössä ollaan huolissaan jaksamisesta, hyvinvoinnista sekä turvallisuudesta. Työssä myös koetaan pelkoa, eikä esimerkiksi uskalleta ottaa vastaan vastuullisia leirivastaavan tehtäviä, koska resurssit eivät ole riittävät. Usea kyselyn kommentti nosti esille sen, että henkilöstömitoituksia ei ole tai ne ovat liian matalia. 

 

Henkilöstöresurssit eivät aina ole riittävät

Ohjelman aikana nousi esille lukuisia esimerkkejä. Itsellä jäi hyvin vahvasti mieleen kommentit, joissa osallistujat kertoivat työskentelevänsä yksin tai kaksi avoimen nuorisotoiminnan tiloissa, joissa käy yhden illan aikana jopa lähes 200 nuorta. Keskustelua herätti paljon erityisesti leirien ja kansainvälisten nuorisovaihtojen henkilöstömitoitukset. Leiriolosuhteet ja paikka määrittelevät paljon kuinka mitoituksia ja työvuoroja suunnitellaan, mutta suuri merkitys on sillä millaiset resurssit järjestäjillä on palkata henkilökuntaa. Nuolen suositus leiri- ja retkityöajasta antaa hyvät raamit (perustuu KVTESiin), mutta koettiin myös liian kalliiksi. Mieleen tuleekin joukko kysymyksiä: Eikö työnantaja resursoi riittävästi esimerkiksi leiritoimintaan, että voidaan maksaa työehtosopimuksen mukaiset korvaukset? Estääkö työehtosopimus järjestämästä leiritoimintaa lapsille ja nuorille? Joutuvatko työntekijät asemaan, jossa joutuvat suostumaan työehtosopimusta matalampiin korvauksiin voidakseen tehdä omaa työtään? Joidenkin esimerkkien mukaan leireillä työskenteli yksi henkilö per 20 osallistujaa, joissakin yksi henkilö per kymmenen nuorta. Joillakin oli mahdollisuus palkata lisäväkeä, jos osallistujien joukossa oli erityistarpeita. Erot ovat siis valtavia.

 

Suosituksia ja lainsäädäntöä

Nuorisoalalla tehdään paljon yhteistyötä, joka on sen ehdoton vahvuus. Moni ohjelmaan osallistunut kertoi hyvistä kokemuksista kuntien ja organisaatioiden välisestä yhteistyötä leirien ja retkien järjestämisessä. Tärkeänä kaikki pitivät yhteisiä pelisääntöjä. Silti naapurikunnissa voi olla täysin erilaiset paikalliset sopimukset työaikakorvauksista, jolloin esimerkiksi samalla retkellä voi olla ohjaajia työssä erilaisilla korvauksilla.

Esille nousi myös ostopalveluiden haaste. Sopimuksessa voi olla määrätty ettei nuorisotila saa olla  suljettu. Sijaisten hankkiminen on hankalaa, eikä niitä aina löydy. Sijaisten hankkiminen nostaa myös kuluja, eikä niihin välttämättä ole voitu varautua riittävästi talousarviossa. Osallistujat nostivat esille myös ongelman kuntaorganisaatioissa, joissa ei saa palkata sijaisia tai sijaisten tulee olla organisaation sisältä. Sijaisten järjestämisen aiheuttaa siis paljon stressiä.

Nuorisoalalla työskentelee idearikasta väkeä. Ideoita on paljon, nuoret myös osallistuvat paljon toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Silti usein joudutaan menemään siitä mistä rima on matalin, koska resurssit eivät ole riittäviä. Nuorisoala on myös moninainen. Työmuotoja on hyvin paljon erilaisia ja toimintaan osallistuvien nuorten ikä vaihtelee suuresti. Oli hienoa kuulla esimerkkejä siitä kuinka organisaatiot ovat löytäneet joustavat tavata toimia ja antaa työntekijöille mahdollisuuden suunnitella työaikansa sen mukaan miten nuoret ja toiminta heidän työpanostaan tarvitsevat. Henkilökohtaisesti näen tällaisen joustavan toimintatavan rikkautena, joka palvelee juuri nimenomaan nuoria palveluiden käyttäjiä.

Nuolen ja Akavan Erityisalojen ohjelman aikana kävi hyvin selkeästi ilmi se, että myös nuorisotyössä on mietittävä henkilöstömitoituksia. Onko se suositus tai saataisiinko se jollakin tavalla lainsäädäntöön on toinen kysymys. Osallistujat kommentoivat selkeästi, että jos olisi juridiikka takana, se auttaisi. Ei tarvitsisi neuvotella joka paikkakunnalla ja organisaatiossa asiasta erikseen.

Nuolen puheenjohtajana olen todella iloinen siitä, että osallistujia oli runsaasti. Erityisen iloinen olen aktiivisesta osallistumisesta sekä selkeistä viesteistä mikä toimii ja mikä ei. Näillä eväillä on helpompi viedä asiaa eteenpäin. Lupaan siis nostaa asioita esille ja edistää niitä. Lupaan myös viestiä siitä aina, kun näin olen tehnyt. Se miten asia etenee jää nähtäväksi. Toivon tietysti, että suotuisasti. Kuten totesin ohjelman päättyessä, kukaan nuorisoalalla työskentelevä ammattilainen ei varmastikaan halua varaantaa kenenkään turvallisuutta. Nuorisoalalla työskentelee laaja joukko rautaisia ammattilaisia, jotka haluavat tehdä laadukasta ja ammattimaista työtä lasten ja nuorten parissa. Puitteet sille on oltava inhimilliset, eikä kukaan saisi koskaan tuntea pelkoa työssään.