Työelämän muutos näyttäytyy usein vääjäämättömänä ja universaalina kehityksenä kohti huonompaa työelämän laatua. Armi Mustosmäen tuoreen väitöskirjan How Bright Are the Nordic Lights? (Jyväskylän yliopisto, 2017) mukaan työelämän kehitys ei kuitenkaan ole, globaaleista megatrendeistä huolimatta, universaalia, vaan siihen vaikuttavat merkittävästi kansalliset rakenteet ja instituutiot.  Näihin lukeutuvat muun muassa ammattiyhdistysliike, kollektiivinen sopiminen, työlainsäädäntö sekä koulutusjärjestelmä. Näillä rakenteilla ja instituutioilla, tai niiden puitteissa, on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa rakennettu maailman parasta työelämää.

Mustosmäen mukaan on kuitenkin useita viitteitä siitä, että työntekijöiden asemaa ja työn tekemisen ehtoja pyritään aktiivisesti heikentämään. Yksi esimerkki tästä on työn uudelleenjärjestäminen vanhojen organisaatiorakenteiden ulkopuolelle, ts. ulkoistaminen. Mustosmäen mukaan erityisesti uusilla toimialoilla on nähtävissä paljon sellaista kehitystä, joka laajetessaan ja yleistyessään vaikuttaa negatiivisesti työelämän laatuun. Mustosmäen mukaan nämä prosessit rapauttavat hyvää työelämää tuottavia instituutioita. Mikä on aiemmin tulkittu tuottavan hyvää työelämän laatua, ymmärretään tai halutaan ymmärtää menestyksen ja muutoksen esteeksi. Poliittinen paine purkaa työelämän rakenteita lisääntyy koko ajan.

Kysymys kuuluu, kuinka kauan pohjoismaalainen työelämä on maailman parasta?

Kiinnostavaa Mustosmäen tutkimuksessa on, että työelämässä voi samaan aikaan esiintyä sekä laatua huonontavia että parantavia, tai vähintäänkin ylläpitäviä, elementtejä. Yhtäältä Mustosmäen tulokset eivät tue väitettä, jonka mukaan työelämä olisi polarisoitunut, pikemminkin tietyt erot ovat jopa kaventuneet. Toisaalta muun muassa kiireen sekä työn epävarmuuden kokemukset ovat merkittävästi lisääntyneet. Kehitystä ei siis tapahdu vain yhteen suuntaan - joko heikompaan tai parempaan. Kokemukset kiireen tai työn epävarmuuden lisääntymisestä voivat toisaalta olla ensimmäisiä merkkejä suunnasta, jossa työelämän laadun koetaan, mahdollisesti pysyvästi, heikkenevän.  

Keskeinen Mustosmäenkin väitöksen sanoma on, että globaalit trendit, kuten globalisaatio tai teknologinen kehitys, eivät itsessään vaikuta työelämää heikentävästi. Työelämän muutokseen voidaan vaikuttaa ja siihen vaikutetaan aktiivisin poliittisin ja muin keinoin. Merkittävää on myös se, minkälaisen roolin media tässä keskustelussa ottaa. Myös tieteellinen tutkimustieto voidaan uutisoida kovin eri tavoin. Hyvänä esimerkkinä tästä oli Mustosmäen väitöstiedotteen saama palstatila valtakunnan päämediassa, Helsingin Sanomissa, joka pääkirjoituksessaan (HS 7.6.2017) uutisoi, että työelämän laatu on Suomessa hyvää. Mikä jäi uutisoimatta oli väitöstutkimuksen varsinainen tulos: signaalit heikentymisestä.

Eikö toimittaja ollut lukenut väitöstiedotetta alkua pidemmälle, vai miksi väitöskirjan varsinainen ”pihvi” jäi uutisoimatta? Valveutunut väittelijä korjasi asian itse kirjoituksellaan HS Mielipiteet (10.6.2017) -osiossa. Toivottavasti mahdollisimman moni pääkirjoituksen lukenut luki myös Mustosmäen vastineen. Mustosmäki avasi kirjoituksessaan sitä, mistä ei voi puhua ilman, että leimaantuu vanhanaikaiseksi kehityksen jarruksi: instituutioita ja rakenteita tarvitaan jatkossakin tuomaan varmuutta ja ennustettavuutta (työ)elämään.

Minna Nieminen

Asiamies

Akavan Erityisalat