TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantuntija Sikke Leinikin referaatti kirjasta

André Spicer: Paskanjauhantabisnes. Niin & näin, Tampere 2018

Organisaatiotutkija Spicer toteaa, että tyhjän johtamispuheen tuottaminen ja vastaanottaminen uhkaa yritysten, virastojen ja järjestöjen varsinaisten tehtävien hoitamista. Kirjassaan Paskanjauhantabisnes Spicer kertoo, mistä tyhjä johtamispuhe – paskanjauhanta – johtuu, miksi se on niin suosittua, mistä sen tunnistaa ja miten siitä voi päästä eroon.

TJS Opintokeskuksen toteuttamissa tunneosaamisen koulutuksissa olen usein kuullut, millaista turhautumista ja työn merkityksettömyyden kokemusta tämä puhe synnyttää. Jotta osaisimme suojautua paskanjauhantabisneksessä, referoin hieman Spicerin teosta.

Mitä tyhjä johtamispuhe on

Tyhjä johtamispuhe on puhetta, jossa ei ole tosiasioita eikä logiikkaa. Se on pinnalta innostavaa, tulevaisuutta painottavaa ja tavoitteellista. Siina suositaan abstrakteja, kulloisenkin johtamismuodin sanoja ─ esimerkiksi lean, team, six sigma, digitaalisuus ─ ja sen tavoitteena on saada organisaatio näyttämään hyvältä. Mutta siitä puuttuu konkreettinen sisältö.

Johtamispuheen tunnistamiseksi Spicer analysoi kirjassaan eri organisaatioiden toiminta-ajatuksia ja toteaa niiden olevan onttojen sanojen kollaaseja. Kun Nokialle tuli uusi omistaja, lähetti Stephen Elop sähköpostiviestin Nokian työntekijöille Microsoftin tulevia toimia kuvaten. Viesti on Spicerin mukaan esimerkki siitä, miten erilaisia johtamispuheen muotoja ja muoti-ilmaisuja käytetään hyväksi, kun tarkoituksena on manipuloida ihmiset hyväksymään hölmöltä tuntuvia ratkaisuja ja peittämään ikävät tosiasiat, kuten tuhansien irtisanominen.

Kuka hyötyy johtamispuheesta

Monissa organisaatioissa voi saavuttaa hyvän aseman kehittymällä organisaation sisäisen ja muodissa olevan ammattijargonin ja lyhenteiden käytössä. Spicerin mukaan esimerkiksi johtamiskoulutus lähinnä opettaa opiskelijat olemaan pelkäämättä bisnesjargonia ja käyttämään sitä. Jargonin käyttö lisää heidän itseluottamustaan johtajina. Spicer toteaa, että bisnesjargon lähinnä nostaa toimitusjohtajien palkkoja ja erottaa johtajat ja työntekijät toisistaan. Johtajista tulee bisnesjargonin käyttäjiä ja muista sen kuuntelijoita. Taitavat sen käyttäjät saavat statusta ja uskottavuutta, toisten status laskee. Johtajien lisäksi bisnespuheesta hyötyvät erityisesti johtamiskonsultit ja mainostoimistot. Organisaation toimintaan tyhjä bisnespuhe ei yleensä vaikuta mitenkään positiivisesti.

Miten tyhjä puhe uhkaa organisaatioita

Spicer kirjoittaa: ”Kun paskanjauhannan tuottamiseen, pyörittämiseen ja kuluttamiseen käytetyn ajan ja resurssien määrä kasvaa, organisaatiossa ei juuri jää tilaa muulle.” Suurin uhka syntyy, kun työntekijät toteavat, että he käyttävät työaikaansa johonkin, jolla ei ole merkitystä. Lopulta he lakkaavat taistelemasta saadakseen tehdä merkityksellistä työtä. Opettamisen, tutkimisen, hoitamisen tai valmistamisen sijaan puhutaan tekemisestä, tekemisen kehittämisestä ja johtamisesta. Lopulta organisaation ydintehtävät jäävät hoitamatta.

Erityisesti keskijohto joutuu koetteille paskanjauhantabisneksessä. Aina, kun keskijohtoon kuuluvat törmäävät tyhjään ylimmän johdon johtamispuheeseen, he voisivat tehdä itselleen ja muillekin epämukavan kysymyksen: ”Anteeksi, mutta en tajua ollenkaan, mistä puhut. Voisitko selittää?” Kysymyksen esittäminen on kuitenkin vaikeaa, koska oma asema vaarantuu, eikä kukaan halua julkisesti tunnustaa tietämättömyyttään. Siksi useimmat vaikenevat, osa taas lausuu jotain epämääräistä siitä, että on mukana.

Pelko estää keskijohdon edustajia myös kritisoimasta yhtiön toimintaa ja viemästä ikäviä uutisia ylimmälle johdolle. Työssään he kuitenkin joutuvat vahtimaan työntekijöitä ja raportoimaan uusimman muutossuunnan etenemisestä sovitulla tavalla. Keskijohdon edustajat eivät useinkaan pidä tätä tehtävää kovin merkityksellisenä. Seuraa tuottamatonta työtä, tyytymättömyyttä, kyynistymistä, jopa uupumusta. Ja se tulee organisaatioille kalliiksi kasvavina menoina, kun työteho laskee ja sairauspoissaolot lisääntyvät, ja menetettyinä tunteina organisaation tehtävän parissa. Luottamus johtoa kohtaa romahtaa.

Johtamispuhe on vaaraksi myös siksi, että sitä käytetään vääränlaisen toiminnan käynnistämiseen. Kun johtamispuhe ja siinä ehdotetut päätökset kehystetään uhkalla, ihmiset ovat tutkitusti valmiimpia tekemään riskialttiita päätöksiä. Ilman uhkaa päätös olisi varovaisempi, konservatiivisempi. Paskapuheen vaikutusta vahvistaa myös se, että hyväksymme helpommin omia näkemyksiämme tai omaa etuamme tukevaa tietoa. Näin puhe ohjaa meitä työpaikoilla toimimaan vastoin omaa logiikkaamme, meitä ohjataan väärään suuntaan.

Miten selvitä paskanjauhannan kanssa

Jos tilanteessa on kiusallista esittää tarkentavia kysymyksiä, on luultavasti tekemisissä paskanjauhannan kanssa. Jos jokin puhe herättää naurunremakan, kyse on luultavasti paskanjauhannasta. Nauru ja kysymykset ovat mainioita keinoja selvitä bisnesjargonin kanssa. Jotkut jopa vievät sen taiteen tasolle: esimerkiksi Yes Men ryhmän jäsenet opettelivat kielen ja käyttävät sitä omissa tempauksissaan. Jotkut ottavat tehtäväkseen siistiä bisnesjargonia ja kääntävät sitä selkokielelle, jotkut kieltävät bisnesjargonin käytön. Spiderin mukaan järkevämpää saattaisi olla bisnesjargonin minimointi, organisaatioiden vakauttaminen jatkuvien muutosten sijaan sekä paskanjauhannan vähentäminen vaatimalla sen testaamista ja konkretisoimista, vaatimalla merkityksellisiä tekoja. Bisnesjargonin jauhamisesta ei myöskään pitäisi palkita. Erittäin tärkeää olisi lisätä työpaikkojen turvallisuutta, silloin ammattilaisen ei tarvitsi markkinoida tai brändätä itseään, osaaminen riittäisi.

Kun törmäämme paskanjauhantaan, moraalimme joutuu koetteille: noudattaako ammattietiikkaa vai nolatako oman organisaation arvokkuus kyseenalaistamalla puhunta. Tästä kysymyksestä syntyy myös monenlaisia tunteita, lievimmillään hämmennystä, mutta myös merkityksettömyyden, sopeutumattomuuden, häpeän, pelon ja inhon tunteita. Tässä tilanteessa yksilö helposti kuormittuu. Tällöin kannattaa käynnistää avoin keskustelu, dialogi. Tätä kannattaa käydä työpaikoilla yhdessä, koko ammattikunnan kesken. Ehkä se vähentää bisnesjargonia, mutta ainakin se vähentää sen kuormittavuutta.

(Kuva: TJS-Opintokeskus)