Leikkaamaan varoja, jotta saadaan säästöjä. Säästöjen himossa ei olla ajateltu, onko säästö sitten lopulta säästö vai tappio.

Kehitysyhteistyötä tehdään pitkälti järjestöjen kautta ja hankkeet rahoitetaan julkisilla rahoilla. Järjestöt tekevät tärkeää työtä maailman laajuisesti, mutta ei pelkästään maailmalla – myös Suomessa. Työn sisältö on hyvin merkityksellistä ennaltaehkäisevää työtä tai kauheuksien korjaamista, jotta hyvinvointi lisääntyisi.

Miten käy, kun tätä työtä vähennetään? Saadaanko säästöjä? Hetkellisesti kyllä. Järjestöt vähentävät ja keskeyttävät jo aloitettuja hankkeita. Työntekijöitä irtisanotaan ja rahaa kuluu vähemmän.

Tässä kaikessa kiireessä näyttäisi unohtuvan tiettyjen pelisääntöjen noudattaminen, jotka meillä hyvinvointivaltiossa on perinteisesti osattu huomioida.

Kansalaisjärjestöjen työn ja työntekijöiden arvostukselle ei olekaan enää sijaa. Vähennykset laitetaan exceliin ja katsotaan vain sen yhden taulukon summaa. Sen sijaan muihin exceleihin tulevia siirtovaikutuksia ei nähdä ollenkaan.

Irtisanominen tuo säästöä yhteen rahapussiin, mutta aiheuttaa kuluja toiseen. Yleensä se, joka säästöjä haluaa, omistaa vain sen yhden rahapussin ja säätöjen tultua on tyytyväinen.

Tässä tapauksessa omistajalla eli Suomella on monta rahapussia ja kokonaisvaikutus ei varmastikaan ole toivottava. Todennäköisesti päinvastoin.

Eniten pelottaa se tulevaisuus, joka on tulossa. Ennaltaehkäisevä työ vähenee ja ongelmat kertaantuvat. Pahoinvointi lisääntyy ja se maksaa. Kuinkahan kalliiksi tämä kaikki lopulta tulee?

Hyvä lisää hyvinvointia ja kurjuuden jakaminen lisää pahoinvointia.

http://pelastetaankehitysyhteistyo.fi/

#eiköyhimmiltä

Saara Aikio

Akavan Erityisalojen asiamies, yksityissektorin neuvottelu- ja sopimustoiminta, erityisesti kaupan ala ja järjestöala