(Alkuperäinen julkaisu: www.akava.fi/tuumamo)

Paikallinen sopiminen ja sen laajentaminen on saanut julkisuudessa outoja sävyjä. Paikallista sopimista ollaan juuri nyt laajentamassa ja joustoja lisäämässä kahdella taholla, lainsäädännöllä ja työehtosopimuspöydissä. Suomen Yrittäjät ovat kuitenkin alkaneet väittää mediassa, että tavoitteena onkin sopimisen jäykistäminen tai jopa estäminen luottamusmiespakon avulla.

Väite on aivan absurdi. Ensiksikin: luottamusmiespakkoa ei ole olemassa eikä sitä tule. Toiseksi: miksi kukaan loogisesti ajatellen haluaisi estää tasapuolista ja luottamukseen perustuvaa sopimista työntekijöiden ja työnantajien välillä? Paikallista sopimista on tehty työnantajaliittoihin järjestäytyneissä ja niiden ulkopuolisissakin yrityksissä työehtosopimusten mahdollistamissa rajoissa tai muutoin jo vuosikausia, menestyksekkäästi ja tasavertaisesti. Monella työehtosopimusalalla nuo rajat ovat äärimmäisen väljät. Nyt samaa järjestelmää ollaan laajentamassa yrityksiin, jotka eivät ole järjestäytyneet työnantajaliittoihin. Samoilla pelisäännöillä.

Yksityisen sektorin palkansaajista 922 997 henkilöä toimii järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa, työehtosopimusten piirissä ja niihin perustuvilla paikallisen sopimisen pelisäännöillä. Lisäksi yleissitovuuden perusteella työehtosopimusten piirissä on yli 250 000 palkansaajaa, jotka työskentelevät järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa. Joukko, jota työehtosopimuksista ja niiden vähimmäistyöehdoista poikkeaminen tulisi koskemaan, on siis suuri. Kansainvälisesti tunnustettu työntekijän suojeluperiaate eli sopimussuhteen heikomman osapuolen suoja toteutetaan Suomessa hyvin pitkälle juuri ko. vähimmäistyöehtojen kautta. Näin pyritään varmistamaan se, että kukaan ei joudu sopimaan omaksi vahingokseen väkisin.

Paikallisen sopimisen laajentaminen näistä yli miljoonasta työntekijästä järjestäytymättömien yritysten työntekijöihin on ollut Suomen Yrittäjien pitkäaikainen tavoite, ja nyt he ovat sen saamassa. Mutta yhtäkkiä se ei kelpaakaan, koska Yrittäjät haluaakin samat oikeudet, mutta erilaiset pelisäännöt kuin järjestäytyneillä työnantajilla.

Paikallisen sopimisen suuntaa ja tulevaisuutta pohjustetaan samanaikaisesti kahdella taholla: työehtosopimuskumppaneiden eli työntekijöiden ja työnantajien välillä sekä lainsäädännön keinoin eli maan hallituksen toimeksiannosta. Molempien hankkeiden tavoitteena on laajentaa paikallista sopimista. Työskentely on valitettavasti valunut nyt enemmän julkiseksi heittelyksi kuin hedelmälliseksi ja asiapohjaiseksi neuvotteluksi.

Koska paikallista sopimista tehdään työehtosopimusten puitteissa, sen sisällön laajentamisesta neuvottelevat työehtosopimuskumppanit. Lainsäädäntöhankkeessa keskustellaan muun muassa niistä pelisäännöistä, joiden mukaan myös järjestäytymättömät työnantajat voivat sopia yleissitovista työehtosopimuksista poikkeamisesta työpaikoilla. Myös Suomen Yrittäjät ovat mukana tässä valmistelussa.

Jos neuvotteluissa onnistutaan, työpaikkojen tarpeiden mukaan joustavat työehdot lisääntyvät. Jos neuvotteluita ohjataan julkisuuden kautta virheellisin väittämin väärään suuntaan, kasvaa epäonnistumisen riski. Vai tähänkö nyt pyritäänkin, jotta uusia pelisääntöjä ei tehtäisi työehtosopimusten puitteissa?

Työehtosopimuksissa on sovittu työehtojen ohella siitä, kuka voi edustaa työntekijöitä, kun he neuvottelevat – välillä tiukassakin paikassa – työnantajan kanssa. Usein tämä edustaja on luottamusmies tai muu vastaava henkilöstön edustaja. Hänelle on työehtosopimuksella turvattu oikeus saada tietoa työpaikan oloista, käyttää aikaansa niistä neuvottelemiseen ja tehdä tämä kaikki tarvitsematta pelätä irtisanomista vaativan tehtävänsä hoitamisen vuoksi.

Luottamusmiehestä on tehty julkisuudessa mörkö ja änkyrä, mutta parhaimmillaan hän on työpaikkavaikuttaja, jonka taidoilla edistetään niin ongelmanratkaisua kuin sopimistakin.

Hyvä työnantaja, oli kyseessä sitten suuri tai pieni työpaikka, näkee luottamusmiehen kumppanina, jonka kanssa ja tuella työpaikkaa kehitetään ja sovitaan paikallisesti. Hyvä luottamusmies puolestaan näkee työnantajan sopimuskumppanina.

Julkisuudessa käydään nyt kuitenkin kovaa propagandapeliä luottamusmiesjärjestelmää ja samalla palkansaajaliikettä vastaan. Räikeimmät kannanotot lähtevät siitä, että järjestöt ajavat luottamusmies- ja järjestäytymispakkoa ja tekevät tämän säilyttääkseen valta-asemansa. Sanotaan se nyt siis vielä kerran: luottamusmiespakkoa ei ole tulossa, koska sitä ei ole nytkään olemassa. Kenenkään ei ole pakko järjestäytyä – yhtä vähän kuin on pakko erota liitosta.

Kysymys on reiluista pelisäännöistä, joilla varmistetaan työmarkkinoiden vakaus ja kompromissikyky sekä ennen kaikkea työsuhteen heikomman osapuolen eli työntekijän suojelu. Työehtosopimukset ovat keskeinen keino niiden toteuttamisessa. Aiheellinen kysymys onkin, miksi yrittäjät vastustavat sitä, että työehtosopimuksia noudatetaan tai tehdään yhteiset pelisäännöt niistä poikkeamista varten.

Akava on valmis kehittämään luottamusmiesjärjestelmää. Sekä työntekijöiden että työnantajien paikalliset neuvottelijat tarvitsevat entistä parempaa osaamista, entistä suurempaa neuvottelukykyä ja entistä laajempaa kykyä kehittää sopimisen kulttuuria. Järjestelmän kehittäminen olisi meille kunnia-asia, koska uskomme, että tällä tavoin myös paikallinen sopiminen paranee ja vastaa niitä lukuisia odotuksia, joita siihen on kasattu.

Akava tekee työtään akavalaisten, korkeakoulutettujen palkansaajien puolesta. Useimmiten se tarkoittaa samalla toimimista yritysten puolesta, koska haluamme jäsenillemme töitä, menestystä ja turvaa. Myös paikallisen sopimisen työryhmässä teemme työtä palkansaajien työllistymisen puolesta, emme yrityksiä vastaan.

On kuitenkin niin, että ennen kuin nykyjärjestelmää voidaan rajusti muuttaa, tarvitaan tähän maahan yhteinen näkemys ja strategia siitä, mihin suuntaan rakenteita on vietävä. Kukaan työmarkkinoiden tai työelämän toimija ei voi ajatella, että tällöin ei kuunneltaisi muita, olivatpa he palkansaajia, työnantajia, itsensätyöllistäjiä, tai yrittäjiä.

Maria Löfgren

johtaja

Akava