Jatkuvan oppimisen tärkeys ja sen roolin vahvistaminen on yleisesti tunnistettu yhteiskunnassa. Epävarmuutta kytkeytyy kuitenkin siihen, mitkä ovat parhaat keinot varmistaa jatkuvan oppimisen toteutuminen koko väestölle ja miten tämä rahoitetaan. 

Akavan Erityisalat haluaa muistuttaa, että myös korkeakoulutetut tarvitsevat jatkuvan oppimisen palveluja. Yksilöt kaipaavat tietojensa ja taitojensa päivittämistä alati muuttuvassa työelämässä, ja suomalainen yhteiskunta tarvitsee menestyäkseen osaavaa työvoimaa. Korkeakoulujen ja työnantajien tulee kantaa vastuunsa jatkuvasta oppimisesta. Korkeakoulutetuilla tulee olla mahdollisuuksia täydennys- ja erikoistumiskoulutuksiin, ja näistä tulee olla saatavilla kattavasti tietoa.

Suomen valtion on tarjottava kansalaisille mahdollisuus kouluttautua eri elämäntilanteissa ja työnantajien on huolehdittava henkilöstönsä osaamisesta. Koulutuspääoma ja jatkuva oppiminen tuovat kilpailukykyä suomalaisille yrityksille ja työantajille. Varsinkin nykyisessä demografisessa tilanteessa, jossa työikäisten määrä vähenee, jatkuva oppiminen on tärkeä sijoitus.

Lisä- ja täydennyskouluttautumiselle on kehitettävä toimivia malleja, joilla pystytään vastaamaan nopeastikin muuttuvan työelämän vaatimuksiin. Tämän suhteen on otettava huomioon myös työn murroksesta aiheutuvat yksilöiden erilaiset tilanteet ja tarpeet sekä näihin vastaaminen oikea-aikaisesti.

Vapaalla sivistystyöllä on tärkeä merkitys jatkuvan oppimisen ja täydennyskoulutuksen mahdollistajana. Erikoistumisopintoja ja täydennyskoulutusten sisältöjä tulee saada avointen korkeakoulujen opintoihin, jolloin koulutukset ovat kaikkien ulottuvilla. 

Keskusteluissa on noussut esille myös tutkintoa pienempien koulutuskokonaisuuksien hyödyntäminen. Aika näyttää, muodostuuko pienissä opintokokonaisuuksissa myös pieniä ja harvinaisia aloja palvelevaa tarjontaa. Tämä vaatii myös työelämältä kykyä tunnistaa ja tunnustaa tutkintoa pienempien opintokokonaisuuksien arvo ja hyöty.

Resursseja tulee toki suunnata ilman tutkintoa oleville, mutta eläkeiän noustessa ja urien pidentyessä on muistettava myös, että omasta osaamisesta huolehtiminen ja sen päivittäminen on avaintekijä työmarkkinoilla pysymiselle. Ikäsyrjintä alkaa vaikeuttaa työnhakua jo siinä vaiheessa, kun työuraa on jäljellä vielä noin 20 vuotta.

Jatkuvan oppimisen kysymyksissä täytyy aina muistaa myös yksilönäkökulma. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus Jotpan tutkimuksessa selvitettiin työikäisten näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta. Uuden oppiminen koettiin tärkeänä ja sen hyötynä nähtiin oman ammattitaidon kehittäminen sekä työhyvinvoinnin lisääntyminen.  Suurimpia koulutukseen osallistumisen esteitä olivat ajan ja/tai rahan puute. 

> Tutustu Akavan Erityisalojen eduskuntavaaliteemoihin