Olen tutkinut Akavan Erityisalojen jäsenistön työttömyyttä 2010-luvulla. Tutkimuksen aineisto kerättiin loka-marraskuussa 2016 kyselyllä niille liiton jäsenille, jotka olivat olleet työttömänä jossain vaiheessa vuosien 2011-2016 aikana. Tutkimukseen vastasi yhteensä 1022 henkilöä.

Määräaikaiset työsuhteet ja työttömyyden toistuvuus jäsenistön keskeisenä piirteenä

Jäsenistön työttömyyden kesto polarisoituu selkeästi. Suurella osalla jäsenistöä työttömyysjaksot ovat lyhyitä ja siirtyminen uuteen työhön näyttää sujuvaltta. Päättyneistä työttömyysjaksoista puolet oli alle puolen vuoden mittaisia. Toisaalta toisessa päässä erottuu sitkeästi pitkittyneen, yli kaksi vuotta kestäneen työttömyyden ryhmä. Kaikista vastaajista näitä oli 15%. Kuitenkin näyttää siltä, että myös pitkänkin työttömyyden jälkeen työllistymistoivoa on. Päättyneistä työttömyysjaksoista noin kolmannes oli kestänyt pidempään kuin vuoden ja näistä oli pääasiassa työllistytty samoja reittejä kuin lyhyemmiltäkin jaksoilta.

Määräaikaiset työsuhteet ovat odotetusti vastaajien joukossa yleisiä. Yli puolet vastaajista oli jäänyt työttömäksi määräaikaisen työsuhteen päätyttyä. Samoin yli puolet työllistyneistä vastaajista oli työllistynyt määräaikaiseen työsuhteeseen. Julkisella ja järjestösektorilla määräaikaiset työsuhteet olivat huomattavasti yksityistä sektoria yleisempiä.

Muista tutkituista liitoista poiketen Akavan Erityisalojen jäsenillä työttömyyden toistuvuus oli huomattavan yleistä. Jopa yli viidenneksellä vastaajista oli ollut takanaan vähintään viisi aiempaa työttömyysjaksoa. Työttömyyden toistuvuus oli selvästi keskimääräistä yleisempää erityisesti kuntasektorilla sekä opetusalalla työskentelevillä. Tämä vahvistaa sitä käsitystä, että määräaikaiset palvelussuhteet ja työuran pätkittäisyys on ollut jo pitkään olennainen osa työuraa ainakin osalla jäsenistöstä.

Epäluottamusta julkisiin palveluihin

Akavan Erityisalojen jäsenet kokevat työttömille kohdennetut palvelut hyvin samalla tavalla kuin muutkin korkeakoulutetut. TE-toimiston palvelut sekä muut viranomaispalvelut saavat niitä käyttäneiltä hyvin heikot arviot. Hyödyllisimmäksi työllistymisen kannalta koetaan puolestaan omien verkostojen tuki ja omaehtoinen kouluttautuminen.

Myös työttömyysturvajärjestelmän selkeys saa kritiikkiä vastaajilta. 65% vastaajista oli vähintään jonkin verran samaa mieltä väitteen ”Työttömyysturvaan liittyy mielestäni liikaa byrokratiaa ja kontrollointia”. Tämä kokemus korostu eriytyisesti vastaajilla, joilla oli takanaan useita työttömyysjaksoja. Tämä voi viitata siihen, että ongelmia koetaan erityisesti työn ja työttömyyden rajakohdissa.

Toisin sanoen julkiseen järjestelmään koetaan epäluottamusta sekä palveluiden että työttömyysturvan puolella, ja tässä olisikin selkeästi pohdittavaa edunvalvonnalle. Onko niin, että julkinen järjestelmä ei vastaa jäsenistön tarpeisiin ja miten tähän pitäisi ammattiliiton reagoida.

--

Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda yleiskuvaa jäsenistön työttömyydestä eikä kaikkia ilmiöitä käytetyllä kyselyllä edes ole voitu tavoittaa. Kuten tutkimuksessa aina, moni kiinnostava asia jää edelleen jatkoselvittelyjen varaan.

Tuomas Viskari

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja tutkija, joka tekee korkeakoulutettujen työttömyyttä koskevaa väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa.