Viimeiset 20 vuotta julkishallinto on ulkoistanut ja karsinut suorittavaa työtä ja samalla viranomaistyö painottuu ennen muuta asiantuntija- ja erityisasiantuntijatyöhön. Tähän on johtanut suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistyminen, juridisoituminen, digitalisaatio ja kasvaneet työelämävaatimukset sekä julkishallinnon tulos- ja kustannuspaineet.

Halvalla ei saa hyvää

Ymmärrettävää on, että julkishallinnon keskiarvopalkat nousevat, kun työtä tehdään pääosin ylemmillä koulutus- ja vaativuustasoilla. Laatu maksaa ja hyvästä työvoimasta myös käydään kilpailua eri työnantajien kesken. Eikö markkinatalouden tulekin toimia näin? Kun tekijöitä on yhä vähemmän ja työssä vielä korostuu asiantuntijuus, keskeisin kysymys on: Miten tätä työtä johdetaan ja missä työkulttuurissa julkishallinnon työntekijät toimivat?

Halvat vai toimivat palvelut? Julkishallinnon työntekijöillä tulee olla mahdollisuus palkkaukseen, joka vastaa julkisten tehtävien korkeaa vaativuutta ja oikeudenmukaisuutta suhteessa muihin työmarkkinoihin. Arvostusta mittaa osaltaan myös kuukausittain tuleva palkka. Turha tätä on kierrellä. Ja palkan rinnalla arvostuksesta kertoo hyvä johtaminen ja aito työhyvinvointi.   

Julkishallinnon työntekijät tekevät muutoksen

Julkishallinnon johtamistyötä sitoo lainsäädäntö, ajassa ajelehtia poliittinen päätöksenteko, niukka talous, esihenkilöiden rajalliset vaikutusmahdollisuudet ja yleisen työelämän vaatimukset ja ilmiöt. Samalla julkiselle työpaikalle tarvitaan työrauhaa organisaatiomuutosten jälkeen. Muutoksissa kaivataan turvallista työilmapiiriä, jossa julkishallinnon työntekijät kokevat saavansa arvostusta.

Taas kerran taantuman lähestyessä ja kestävyysvajeen katveessa julkishallinnon työntekijöitä syyllistetään. Valtion ja kuntien henkilöstönkö vika on, että oikeus- ja hyvinvointivaltiomme vaatimukset kasvavat?  Julkisia työntekijöitä käsitellään muutoksissa kulueränä, jota pitäisi painaa alas, sen sijaan, että heidät nähtäisiin ratkaisuna muutokseen. Esimerkiksi TE-palvelut 2024 uudistuksessa tai uusille hyvinvointialueille siirryttäessä aivan oleellista on se, mihin työkulttuuriin työntekijät toivotetaan tervetulleeksi luomaan jotakin uutta ja parempaa.

Viisas poliitikko panostaa hallintoon ja taklaa megatrendit

Kaikki merkittävät julkishallinnon kehittämishankkeet ja henkilöstöratkaisut ovat poliittisen päätöksentekijän vastuulla. Eduskunta ja hallitus päättävät rahanjaon riittävyydestä, kohtuullisesta siirtymäaikataulusta ja henkilöstön työnteon edellytyksistä sekä jatkuvuudesta. Suorin vaikutusvalta poliitikoilla on juuri valtiontalouteen. Populistipoliitikolle yksinkertaisinta on vaatia leikkausta ”hallintoon” ja ”byrokratian paperinpyörittäjiin” unohtaen, että juuri niillä luodaan demokraattinen, kansalaisia palveleva yhteiskunta. Digivalta poistaa paperia, mutta ei suunnittelua, ohjausta ja valvontaa tekoälyn taustalta.

Sitra julkaisi alkuvuodesta megatrendit vuodelle 2023. Tulevaisuuden muutokset voivat olla rajuja ja ennalta-arvaamattomia, ja niissä tulee samanaikaisesti ottaa huomioon ekologinen kestävyys, demokratiasta huolehtiminen, uusi talous ja ihmisen sosiaalinen pääoma. Tämä nostaa myös virkatyön vaatimuksia ja hyvän hallinnon merkitystä. 

Julkishallinnon haasteissa onnistuminen vaatii hallinnon ja tukipalveluiden riittävää resursointia uusissa organisaatioissa ja kehityshankkeissa. Ilman viestintää, koulutusta, ICT- tai henkilöstöosaamista hommat eivät toimi: palkat maksetaan väärin, työtehtäviä ei määritellä, tietoja ei päivitetä nettisivuille, eikä järjestelmiä osata käyttää.

Riittävä ja osaava hallintohenkilöstö vapauttaa poliisin, upseerin, verotarkastajan, lainvalmistelijan ja sosiaali- tai terveysammattilaisen tekemään juuri sitä, missä nämä ovat parhaimmillaan. Tekijät pääsevät keskittymään siihen, mihin he ovat vuosia kouluttautuneet ja mihin heidät on ensisijaisesti palkattu – ja kaupan päälle saadaan työniloa ja laadukkaampia julkishallinnon palveluita.

> Tutustu Akavan Erityisalojen eduskuntavaaliteemoihin