Helsingin Sanomien teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset hyväksyisivät halpatyövoiman. Enemmistö kyselyyn vastanneista laittaisi esimerkiksi nuoret töihin alle vähimmäispalkan (HS 1.7.2016).

Nuoruuteen kuuluu mm. opiskelu, itsenäistyminen, työkokemuksen hankkiminen ja vapaudesta nauttiminen. Nyt nuorten pitäisi tehdä töitä matalammalla palkalla ja samalla saada oma elämä aluilleen – kenties hankkia ensimmäinen oma asunto ja perustaa vaikka perhe. Miten oman elämän rakentaminen ja suunnitteleminen onnistuu, kun palkka olisi kutistettu alle vähimmäisrajan eikä olisi tietoakaan, milloin pääsee halpatyövoimasta ”tuottavaksi työntekijäksi”? Milloin nuoren katsotaan olleen tarpeeksi kauan työelämässä, jotta hänelle voitaisiin maksaa asiaankuuluvaa palkkaa?  Kuka oikeastaan määrittelee sen, että työntekijä on ”tarpeeksi tuottava”?

Niin sanottu Y-sukupolvi eli vuosina 1984-1998 syntyneet arvostavat työtä, vaikka nuorten työasenteitakin on ehditty arvostella moneen kertaan. Yli puolet 15-29 -vuotiaista pitää työtä edelleen tärkeänä elämänalueena ja nuorisobarometrin (2013) mukaan yli 80% nuorista ottaisi mieluummin vastaan töitä kuin työttömyyskorvausta. Työ ja siitä maksettava palkka mahdollistavat oman elämän rakentamisen.

Ammattiliittojen neuvottelemat työehtosopimukset takaavat vähimmäispalkat – jokainen voi neuvotella palkastaan paremman. Jos nuori lähtee itse neuvottelemaan palkkansa ilman minkäänlaista vähimmäispalkan turvaa, kuinka todelliset mahdollisuudet hänellä on vaikuttaa palkkansa suuruuteen? Työnantaja voi ottaa jonosta seuraavan, joka tulee töihin vielä pienemmällä palkalla. Mikä edes on tarpeeksi pieni palkka, jotta työuran alussa oleva nuori saisi työpaikan? Niin, ja pitäisihän ne laskutkin ja vuokra saada maksettua – niistä harvemmin saa suuria nuorisoalennuksia.

Aikamme nuoret haluavat tehdä töitä. Vaikka nuori tekisi kaiken ”oikein” ja ahkeroisi oman jaksamisensa kustannuksella, mitä hänelle jää käteen? Voi olla, että hän saa unelmiensa työn, joka vastaa hänen toiveitaan niin sisällöiltään kuin palkkaukseltaan. Toisaalta voi käydä myös niin, että työuran alussa kohdattu halpatyö jääkin leimaamaan koko työuraa, ja seuraa pätkätyöstä toiseen.

Nuoret eivät ole yhtä ja samaa harmaata massaa, jolle voi maksaa vähemmän palkkaa. Nuoret ovat ansainneet palkkansa ja mahdollisuutensa oman elämänsä rakentamiseen. 

Amalia Ojanen

Opiskelija- ja nuorisoasiamies

Akavan Erityisalat