Työtapaturmavakuutus on pakollinen työnantajalle

Työmarkkinalakimies Anna Zibellini kertoo artikkelissaan pakollisista vakuutuksista.

Työtapaturma voi sattua myös työpaikan ulkopuolella

Työtapaturma- ja ammattitautilain 3 §:n mukaan työnantajan tulee vakuuttaa työntekijät tapaturmien tai ammattitautien varalta. Lain mukaan vakuuttamisvelvollisuutta ei ole, jos työnantajan kalenterivuoden aikana teettämästään työstä maksama tai maksettavaksi sovittu työansio on yhteensä enintään 1 400 euroa. Summa koskee työnantajan maksamaa palkkatuloa koko henkilökunnalle. Vakuutuksessa ei ole työntekijän työansion euromääräistä vähimmäisrajaa.

Vakuutuksen piiriin kuuluvat lähtökohtaisesti kaikki työ- ja virkasuhteessa olevat työntekijät. Vakuuttamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske ei-työsopimussuhteisia henkilöitä kuten freelancereita tai toimeksiantosuhteessa olevia. Vakuutuksen piirissä ovat myös yksityisen ammatinharjoittajan perheenjäsen, jolla on työsopimuslain mukainen työsuhde (pois lukien puoliso), kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies, jolla on työsopimuslain mukainen työsuhde, osakeyhtiössä työskentelevä osakas, joka ei ole johtavassa asemassa sekä osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevä osakas (esim. toimitusjohtaja), joka omistaa yksin enintään 30 % tai yhdessä samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten kanssa enintään 50 % osakkeista tai niiden tuottamasta äänimäärästä.

Tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden. Työtapaturmavakuutus on voimassa työssä ja työntekopaikan alueella. Lisäksi vakuutuksen piiriin kuuluvat työtapaturmat, jotka sattuvat työmatkalla ja muussa työtehtävien vuoksi matkustamisen yhteydessä. Työtapaturmana pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, johon katsotaan kuuluvan myös vähäinen poikkeaminen matkareitiltä esimerkiksi lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi. Työtapaturmaksi luetaan myös työntekopaikan alueen läheisyydessä sattunut tapaturma esimerkiksi työhön liittyvän tavanomaisen ruokailu- tai muun tauon yhteydessä.

Työtapaturmavakuutuksesta korvataan työntekijälle mm. sairaanhoito- ja tutkimuskuluja, sairaanhoitoon liittyviä matkakuluja, päivärahaa työkyvyttömyysajalta, tapaturmaeläkettä pysyvässä työkyvyttömyydessä, haittaraha eli työtapaturmakorvaus pysyvästä haitasta sekä kuntoutuskuluja ja perhe-eläkettä. Pysyvästä haitasta saatava työtapaturmakorvaus eli haittaraha maksetaan aikaisintaan vuoden kuluttua tapaturmasta tai kun vamman tilanne on vakiintunut.

Työtapaturmavakuutus on voimassa myös etätyössä. Vahinkojen korvattavuuteen liittyy kuitenkin rajoituksia. Työtapaturmavakuutus kattaa etätyössä vain itse työssä aiheutuneet tapaturmat. Jotta etätyössä sattuneet tapaturmat tulisivat korvattavaksi yhtä laajasti kuin työpaikalla sattuvat työtapaturmat tulisi työnantajan ottaa lisävakuutus työntekijöille.

Vuodesta 2023 alkaen kaikki valtiolla palvelussuhteessa olevat ovat automaattisesti vakuutettuja etätyössä tapahtuneista työtapaturmista. Valtion työntekijät ovat siis paremmin vakuutettuja työtapaturmilta kuin monet muut työntekijät. Kunta- ja hyvinvointialueiden työnantajat eivät vakuuta lainkaan työntekijöitä työtapatumista etätyössä.

Ammattitauti on työperäinen sairaus

Ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut työntekijälle altistumisesta fysikaaliselle, kemialliselle tai biologiselle tekijälle työssä, työntekopaikan alueella tai koulutuksessa (tapaturma- ja ammattitautilaki 26 §). Työterveyslaitos julkaisee vuosittain tilaston korvatuista ammattitaudeista ja ammattitaudeiksi epäillyistä sairauksista. Yleisimpiä ammattitauteja ovat meluvammat, hengitystieallergiat, ihosairaudet, asbestisairaudet ja yläraajojen rasitusvammat. Myös työpaikan sisäilmaongelmista aiheutunut astma voi tulla korvattavaksi ammattitautina.

Jotta ammattitauti olisi työtapaturmavakuutuksesta korvattava, sen tulee olla työperäinen sairaus. Kaikki työperäiset sairaudet eivät kuitenkaan ole ammattitauteja. Näin esimerkiksi burn out ei ole korvattava ammattitauti, vaikka se johtuisikin työn ylikuormittavuudesta. 

Työterveyslaitoksen ammattitautiluettelo sisältää sairauksia ja niitä aiheuttavia tekijöitä, joiden välillä on osoitettu syy-yhteys. Luettelo ei ole tyhjentävä. Sairaus voidaan korvata ammattitautina, jos sairauden syy-yhteys työn sisältämään fysikaaliseen, kemialliseen tai biologiseen tekijään on osoitettavissa riittävällä todennäköisyydellä. Sairauden toteaminen ammattitaudiksi edellyttää lääketieteellistä tutkimusta. Lääkärillä tulee olla tieto työntekijän työolosuhteista sekä työssä olevasta altistuksesta.

Ammattitauti saattaa ilmetä vuosia altistuksen jälkeen. Jos henkilö on jo ehtinyt siirtyä pois työpaikasta, jossa altistuminen on tapahtunut, korvausvelvollisuus määräytyy sen työn perusteella, jossa altistuminen on pääasiallisesti tai viimeiseksi tapahtunut.

Ryhmähenkivakuutus tulee työehtosopimuksesta

Ryhmähenkivakuutus on pakollinen kaikilla niillä toimialoilla, joilla on työehtosopimuksessa ryhmähenkivakuutusta koskeva sopimusmääräys. Ryhmähenkivakuutuksesta on sovittu useimmissa yksityisen sektorin työehtosopimuksissa ja myös kunta-, valtio- ja yliopistosektoreiden työehtosopimuksissa.

Ryhmähenkivakuutuksen tarkoituksena on turvata perheen välitön toimeentulo puolison tai lasten huoltajan kuoleman jälkeen. Vakuutuksesta maksetaan kuolemantapauskorvaus työntekijän kuoleman jälkeen, mikäli hänellä on puoliso ja/tai alle 22-vuotiaat lapset. Kuolemantapauskorvausta ei makseta muille vainajan läheisille kuin edellä mainituille.

Työntekijäin ryhmähenkivakuutus on voimassa sekä työ- että vapaa-aikana. Hoitovapaan aikana vakuutus lakkaa, mutta muiden lakisääteisten perhevapaiden aikana se säilyy. Ryhmähenkivakuutus kattaa niin luonnolliset kuin muut kuolinsyyt.

Vakuutetun kuolemasta maksetaan vakuutusehdoissa mainitulle puolisolle leskenosuus sekä vakuutetun edunsaajana oleville lapsille lapsenosuus jokaiselle lapselle. Jos vakuutusehtojen mukaista puolisoa ei ole, jaetaan leskenosuus edunsaajana olevien lasten kesken. Korvaussumman suuruus määräytyy vakuutetun iän perusteella (leskenosuus) sekä korvaukseen oikeutettujen edunsaajien lukumäärän perusteella (lapsenosuus). Ryhmähenkivakuutuksesta maksettava korvaus ei ole määrältään verrattavissa yksityisten vakuutusyhtiöiden henkivakuutuksen perusteella maksettaviin korvauksiin. Näin vuonna 2023 tai sen jälkeen tapahtuneesta kuolemasta leskenosuus on pienimmillään 4 800 euroa ja korkeimmillaan 17 190 euroa (määrä riippuu kuolleen työntekijän iästä) ja lapsenosuus on 7 760 euroa. Jos kuolema on ollut tapaturmainen, maksetaan korvaussumma 50 prosentilla korotettuna.

Työntekijäin ryhmähenkivakuutuksesta haettavat korvaukset haetaan aina Työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolista, joka toimii Tapaturmavakuutuskeskuksen yhteydessä. Korvausta on haettava kymmenen vuoden kuluessa edunjättäjän kuolinvuoden päättymisestä.