Työpaikalla on oikeus hengittää

Teksti: Työmarkkinalakimies Anna Zibellini

Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tämä tarkoittaa, että on työnantajan vastuulla huolehtia, että työskentelytilat ovat sellaisia, että niissä on terveellistä työskennellä. Lisäksi työturvallisuuslaissa on erikseen säädetty, että työpaikalla tulee olla riittävästi kelvollista hengitysilmaa, ja työpaikan ilmanvaihdon tulee olla riittävän tehokas ja tarkoituksenmukainen. Työtilojen tulee siis olla suunniteltu ja toteutettu sellaisiksi, että niissä työskentely, liikkuminen ja hengittäminen ei vaaranna työntekijöiden terveyttä.

Rakennuksen kosteusongelmat saattavat johtaa mikrobikasvustoon ja ilman epäpuhtauksiin. Tällaisessa rakennuksessa työskentelevä saattaa saada oireita. Lähtökohta on yksikäsitteinen: Työntekijän terveys ei saa vaarantua edes vähäisissä määrin työpaikan home- ja/tai kosteusongelmien vuoksi. Työnantajan tulee aktiivisesti huolehtia työtiloista ja ryhtyä välittömästi selvitys- ja korjaustoimiin, jos rakenteisiin aiheutuu sisäilmaan vaikuttavia kosteusvaurioita. Jos työnantajalla ei ole riittävää asiantuntemusta, on sisäilmastoselvityksen laatimisessa käytettävä asiantuntijaa. Selvityksen ja korjaustöiden jälkeen, työnantajan tulee huolehtia huolellisesta siivouksesta. Vaikka työtilat olisivat vuokratilat, silloinkin on työnantajan huolehdittavaa fyysisten työskentelytilojen turvallisuudesta. Viimekädessä esimerkiksi vuokratiloista on muutettava pois, jos työtiloista aiheutuu ilmeinen terveysvaara tiloissa työskenteleville.

Jos epäilee, että sisäilma aiheuttaa oireita, työntekijän tulee ilmoittaa asiasta esihenkilölle, työsuojeluvaltuutetulle ja työterveyshuoltoon. Työnantaja selvittää työtiloihin liittyvän ilmoituksen syyt ja työterveyshuolto arvioi toimenpiteitä, joita vaaditaan työkyvyn palauttamiseksi. Selvittämisen aikana työntekijä ei voi jatkaa työskentelyä oireita aiheuttavissa tiloissa, vaan työntekijälle tulee tarjota turvalliset väliaikaiset työtilat. Työntekijällä on oikeus saada työnantajalta tietoa aikatauluista, tilojen selvitysten tuloksista ja mahdollisista korjauksista. Jos työnantaja katsoo, että työtilat ovat turvalliset eikä ole tarvetta ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, siitä tulee ilmoittaa työntekijälle ja työsuojeluvaltuutetulle.

On työntekijän vastuulla kuvata työterveyslääkärille oireita ja työskentelyolosuhteita perusteellisesti. Tässä auttaa, jos pitää pari viikkoa päiväkirjaa työskentelytiloista ja oireista. Oireiden perusteella työterveyshuollon tulee tehdä työpaikkaselvitys ja arvioida, onko kysymyksessä ammattitauti. Työperäisen sairauden tai ammattitautiepäilyn selvittämiseksi tarvitaan aina työntekijän työolosuhteet tuntevan lääkärin lähete. Jatkotutkimukset suorittaa alueen työlääketieteen poliklinikka. Ammattitautiepäilytutkimuksissa kustannuksista vastaa ensisijaisesti työnantajan tapaturmavakuutusyhtiö.

Ammattiastmadiagnoosi edellyttää, että sairastumisen pääasiallinen syy on työpaikan olosuhteissa. Kosteusvauriomikrobialtistumiseen liittyvä astma voidaan katsoa ammattitaudiksi, jos astma on kehittynyt henkilön työskennellessä kosteusvaurioituneissa tiloissa ja kosteusvauriomikrobeille altistuminen on ollut merkittävä. PEF-työpaikkaseuranta on usein välttämätön.

Työsuojeluviranomainen valvoo työpaikkojen työolosuhteita myös sisäilmastoasioissa. Työsuojelupäällikkö tai työntekijä voivat olla yhteydessä oman alueen työsuojeluviranomaiseen ja pyytää työsuojelutarkastusta, jos pelkona on, että työnantaja ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin sisäilmasto-ongelman selvittämiseksi ja altistumisen estämiseksi. Työsuojelutarkastuksella selvitetään, onko altistumisen syitä poistettu ja miten työnantaja seuraa toteutettujen toimenpiteiden riittävyyttä ja vaikutusta työntekijöiden terveydentilaan. Tarkastaja arvioi myös työnteon jatkamisen edellytyksiä.

THL on laatinut Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelman (2018–2028), joka kuuluu valtioneuvoston Terveet tilat 2028-hankkeeseen. Ohjelman tavoitteena on vähentää sisäympäristöön liittyviä terveys- ja hyvinvointihaittoja ja samalla lisätä sisäympäristöön tyytyväisten osuutta. Myös maan hallitus aikoo kehittää toimintatapoja turvallisten, esteettömien työympäristöjen varmistamiseksi sisäilman osalta sekä edistää sisäilmaongelmista aiheutuvien oireiden varhaista toteamista, hyvää hoitoa ja kehittää sisäilmasta sairastuneiden tukea työssä jaksamisen parantamiseksi.

Työnantajan korvattava työpaikan sisäilman takia menetetty terveys

Jos työpaikan sisäilma aiheuttaa työntekijälle terveydellistä haittaa, työntekijällä voi syntyä oikeus vahingonkorvaukseen. Vahingonkorvaus voi perustua työsopimuslakiin ja yleiseen vahingonkorvauslakiin.

Työsopimuslain 2 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on huolehdittava työturvallisuudesta työntekijän suojelemiseksi tapaturmilta ja terveydellisiltä vaaroilta niin kuin työturvallisuuslaissa säädetään. Jos työnantaja laiminlyö edessä todettua velvollisuuttaan, syntyy työntekijälle työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukainen oikeus vahingonkorvaukseen. Yleisen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan korvausta voi saada kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.

Jotta syntyisi oikeus vahingonkorvaukseen, työntekijän täytyy osoittaa ensi sijassa, että työpaikalla on ollut sisäilmaongelma ja, että työnantaja on ollut siitä tietoinen. Toiseksi tulee osoittaa, että terveysongelmien ja työpaikan sisäilman välillä on syy-yhteys. Tämä tarkoittaa, että täytyy osoittaa altistuminen terveydelle vaarallisille tekijöille ajallisesti, paikallisesti ja määrällisesti. Todistusaineisto pohjautuu merkittävissä määrin toisaalta lääketieteellisiin tutkimuksiin ja lääkärinlausuntoihin ja toisaalta sisäilmatutkimusten tuloksiin. Kolmanneksi tulee osoittaa, että työnantaja ei ole huolehtinut työturvallisuusvelvoitteistaan eli että työnantaja on tahallisesti tai tuottamuksellisesti laiminlyönyt turvallisen työympäristön ja sisäilmaston järjestämisen.

Sairastumisen ja sisäilmaston välisen syy-yhteyden arviointi on oikeudellista harkintaa, jossa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta. Syy-yhteyden arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja arvioidaan siis kokonaisuutena, mutta työntekijältä ei vaadita sellaista selvitystä, jossa suljettaisiin pois kaikki mahdollista sairautta yleensä aiheuttavat tekijät. On työnantajan tehtävä esittää vastanäyttöä, jos työntekijä on esittänyt uskottavan selvityksen syy-yhteydestä työssä olleiden altistustekijöiden ja hänen sairautensa välillä eikä ole aihetta muuhun päätelmään.

Jotta työnantaja ei joutuisi vahingonkorvausvastuuseen työntekijän sisäilmaoireiden perusteella, tulee työnantajan osoittaa, että se on toiminut kaikin osin huolellisesti ja sillä tavalla, kuin huolellinen toimija olisi toiminut kulloinkin käytettävissä olevan tiedon mukaan. Työnantajan on todistettavaa, että se on ryhtynyt ajoissa riittäviin toimiin poistaakseen todetut sisäilmasto-ongelmat. Lisäksi työnantajan tulee osoittaa, että työtilojen sisäilmastoa tarkkaillaan ja mahdollisia kosteus- ja homeongelmiin liittyviä havaintoja ja epäilyjä selvitetään.

Kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

Keväällä 2023 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi työpaikan sisäilman takia sairastuneelle työntekijälle pitkäaikaisesta ja ajoittain voimakkaasta tilapäisestä haitasta korvausta yhteensä 7 500 euroa. Samalle työntekijälle tuomittiin ammattitautina tulleen astman takia pysyvän haitan kokonaiskorvauksena yhteensä 14 000 euroa.

Teksti: Työmarkkinalakimies Anna Zibellini