Työmatkustamiseen käytettyä aikaa ei aina korvata

Työaikalain 3 §:n mukaan matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena. Työaikalaissa ei ole myöskään säännöksiä vapaa-aikana matkustamisen korvaamisesta. Monissa työehtosopimuksissa on sovittu vapaa-aikana matkustamisen korvaamisesta vastaavalla vapaa-ajalla tai yksinkertaisella tuntipalkalla tuntia kohden. Onkin suositeltavaa, että vapaa-aikana matkustamisen korvaamisesta sovitaan työsopimuksessa näillä periaatteilla.

Työn tekemisestä matkan aikana täytyy sopia

Matka-ajalla tarkoitetaan siirtymistä kotoa tai muualta työntekijän valitsemasta paikasta työn suorituspaikalle ja sieltä takaisin. Työn suorituspaikka tarkoittaa sekä varsinaista tai pääasiallista työntekopaikkaa että mitä hyvänsä sellaista työskentelypaikkaa, johon työnantaja on työnjohtovaltansa perusteella työntekijän määrännyt työn tekemistä varten. Matkustustavalla tai sillä, onko työntekijä nimenomaan määrätty matkalle tai maksetaanko työntekijälle matkaan käytetystä ajasta korvausta, ei ole vaikutusta siihen, että matkaan käytettyä aikaa ei lueta työajaksi.

Työaikalain säännös pohjautuu ajatukseen, että matkan aikana työntekijä ei tee työtään eikä ole työpaikalla työhön käytettävissä. Tämän vuoksi on ajateltu, että matka-aikaa ei lähtökohtaisesti tarvitse korvata. Jos matka on samalla työsuoritus, matka-aika tulee lukea työaikaan. Työsuorituksen käsitettä on perinteisesti tulkittu suppeasti ja käytännössä kysymys työsuorituksesta matka-aikana ratkaistaan tapauskohtaisesti. Asiantuntijatyössä olevat pystyvät yleensä suorittamaan työtehtäviään paikasta riippumatta esimerkiksi juna- tai lentomatkan aikana. Matkasta sovittaessa esihenkilön kanssa tulisikin sopia myös siitä, voiko suorittaa omia työtehtäviä matkan aikana, jolloin matkustamiseen käytetty aika voitaisiin lukea työajaksi.

Julkisella sektorilla on olemassa käsitteet ”virkamatka” ja ”virantoimitusmatka”. Virkamatka on esimiehen määräyksestä tehtävä matka, jonka virkamies tekee virkatehtävien hoitamista varten virkapaikan ulkopuolelle. Virkamatkat eivät ole luonteeltaan tavanomaista virkatoimintaa. Myös virkamatkan matka-aikaa arvioidaan työaikalain työajaksi luettavan ajan mukaisesti eli virkamatkaan käytetystä ajasta luetaan työajaksi vain virkatehtävien suorittamiseen kulunut aika.

Virantoimitusmatkassa matkustaminen on virkatehtäviin liittyvänä tavanomaista eli toistuvaa. Matka tapahtuu tavallisesti työpisteestä toiseen tai määrätystä lähtöpaikasta toiseen ja takaisin virantoimituspaikkakunnalla tai muuten virkapiiriin kuuluvalla alueella. Virantoimitusmatkoilla matkustaminen työpisteestä toiseen työpäivän kuluessa luetaan työajaksi edellyttäen, että matkustetaan kustannuksiltaan edullisimmalla tavalla suorinta ja nopeinta reittiä.

Työturvallisuuslaki huomioi työhön liittyvän matkustamisen

Kuten edellä on todettu, työaikalain nojalla matka-aika ei ole työaikaa, jos samalla työntekijä ei suorita työtehtäviään. Matka-aika ei työntekijän näkökulmasta ole myöskään vapaa-aikaa, koska matkustaessaan ei voi käyttää aikaa haluamallaan tavalla. Työehtosopimuksessa saattaa olla erikseen määräys matkapäiväkorvauksesta, joka maksetaan, mikäli joutuu matkustamaan sellaisena lauantaina, sunnuntaina, arkipyhänä tai muuna päivänä, joka muutoin olisi vapaapäivä. Matkakorvaus on tyypillisesti kotimaan matkoilla 55 euroa ja ulkomaan matkoilla 150 euroa, ja se maksetaan kaikkien työehtosopimuksessa todettujen korvauksen maksamisen edellytysten täyttyessä.  

Työntekijän vapaa-aikaan sattuva matkustaminen saattaa merkittävästi rajoittaa työntekijän yksityistä elämää ja johtaa kuormittumiseen. Työturvallisuuslaissa on todettu, että työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Tällöin on otettava huomioon myös työajan ulkopuolella tapahtuva työhön liittyvä matkustaminen. Tavoitteena on, että vähennetään työntekijöille aiheutuvaa haitallista kuormitusta ja terveydellisiä haittoja, joka johtuu työajan ulkopuolella tapahtuvasta matkustamisesta.

Työnantajalla on myös velvollisuus huomioimaan jo ennakolta työn suunnittelussa ja mitoituksessa kuormitustekijöiden vähentämiseksi työntekijöiden fyysiset ja henkiset edellytykset. Ja jos työntekijä kuormittuu fyysisesti tai psyykkisesti matkustamisesta, työnantajan tulee ryhtyä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi ja vaaran vähentämiseksi.

Työnsä puolesta usein matkustaville työturvallisuuslain säännökset ovat olennaisia. Säännökset varmistavat, että esimerkiksi joka viikonloppu ei joudu lähtemään työmatkalle. Kun selvitetään vapaa-ajalla tapahtuvan työmatkustamisen vaikutusta työntekijään, tarkastellaan työmatkojen määrää, työntekijän työaikaa ja lepoaikoja. Kuormittavuusselvityksessä on hyvä olla myös mukana työterveyshuolto. Olennaisessa roolissa on myös työntekijä itse, joka arvioi työmatkustamisen vaikutuksia hyvinvointiinsa. Matkustamisen kuormitusta täytyy myös seurata jatkuvasti, jotta voidaan ajoissa puuttua, jos olosuhteissa tapahtuu muutos ja matkustamisesta aiheutuu haitallista kuormitusta ja terveydellisiä haittoja.