Minustako itsenäinen ammatinharjoittaja tai yrittäjä?

 

Itsensä työllistäminen on selkeästi kasvanut. Entistä useampi ryhtyy itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tai yrittäjäksi. Sinänsä yrityksen perustaminen on helppoa, mutta menestykseen tarvitaan enemmän kuin vain hyvä idea.

Ideasta liikeideaan

Aluksi on yritysidea – ajatus siitä, että omalle osaamiselle ja asiantuntijuudelle on kysyntää. Yritysideasta jalostuu liikeidea, jota voidaan pitää jokaisen yritystoiminnan lähtökohtana – mielellään kannattavan yritystoiminnan lähtökohtana. Sen tulisi ohjata yrityksen toimintaa, suunnittelua ja kehittämistä. Yrittäjyyttä suunnittelevan on mietittävä, mitä omat palvelut ja tuotteet ovat, miksi niitä ostetaan ja miksi niitä ostettaisiin juuri sinulta ja kuka niistä ostaisi.

Liikeidean pohjalta tulee laatia liiketoimintasuunnitelma, joka lisää yritystoiminnan suunnitelmallisuutta ja kokonaisvaltaista arviointia. Liiketoimintasuunnitelma on tarpeen alkuvaiheessa myös haettavan rahoituksen kannalta – rahoituksen myöntäminen edellyttää yritystoiminnan kannattavuutta, ja alkuvaiheessa, kun yritystoiminnasta ei ole vielä näyttöä, tämä arviointi perustuu liiketoimintasuunnitelmaan. Tämän vuoksi liiketoimintasuunnitelman laatimisessa kannattaa käyttää apuna esim. uusyrityskeskusten yritysneuvojia.

Alkuvaiheen tuki

Alkuvaiheen käytetyin tuki on starttiraha. Starttirahan tarkoituksena on nimenomaan uuden yritystoiminnan edistäminen. Se on tarkoitettu turvaamaan yrittäjän toimeentuloa siinä vaiheessa, kun yritystoimintaa käynnistetään ja yritystoiminnasta saadut tulot ovat vähäiset. Tämän vuoksi starttiraha myönnetään aina yrittäjälle; ei yritykselle. Sitä myönnetään vain päätoimiseen yritystoimintaan – joko niin, että yritystoiminta aloitetaan päätoimisena tai niin, että jo aloitettu sivutoiminen yritystoiminta muutetaan päätoimiseksi.

Starttirahaa haetaan TE-toimistolta, jonka sivuilta kannattaa tarkemmin tutustua sen ehtoihin. Tärkeänä edellytyksenä kuitenkin on, että päätoimista yritystoimintaa ei saa aloittaa ennen starttirahapäätöstä eli ensin päätös ja vasta sitten yritystoiminnan aloittaminen. Kun taas haetaan starttirahaa siinä vaiheessa, kun sivutoiminen yritystoiminta muutetaan päätoimiseksi, niin laajentamispäätöstä/-toimenpiteitä ei saa tehdä ennen kuin on ollut yhteydessä TE-toimistoon.

Vaihtoehtona alkuvaiheen starttirahalle on yritystoiminnan aloittaminen ansiosidonnaisen päivärahan turvin. Työttömänä on mahdollista aloittaa yritystoiminta siten, että 4 kuukauden ajan työttömyysturvassa ei arvioida sitä, onko kyse pää- vai sivutoimisesta yritystoiminnasta. Tämän ajan siis voi saada ansiosidonnasta päivärahaa tai käytännössä soviteltua päivärahaa, koska yritystoiminnasta saadut tulot huomioidaan.

Valinta siitä, kumpaa alkuvaiheessa käyttää, on jokaisen oma harkinta. Starttiraha on määrältään 33,66 euroa päivässä, siihen eivät vaikuta muut tulot ja sitä voi saada enintään 12 kuukauden ajan, viideltä päivältä viikossa (koronapandemian takia kestoa on väliaikaisesti muutettu siten, että se on enintään 18 kk). Ansiosidonnainen päiväraha puolestaan voi jokaisen tuloista riippuen olla huomattavastikin suurempi, mutta sitä voi saada 4 kk:n ajan ja siihen vaikuttavat yritystoiminnasta saadut tulot.

Toimintamuodon valitseminen

Toiminnan harjoittamiseen on monta muotoa. Laskutuspalveluiden kautta toimiminen on eräs tapa kokeilla yrittäjyyttä – varsinkin silloin, jos yritystoiminta on sivutoimista tai satunnaista. Tällöin ei tarvitse hankkia omaa y-tunnusta eikä huolehtia itse paperitöistä.

Ylivoimaisesti eniten yritystoimintaa harjoitetaan toiminimen ja osakeyhtiön muodossa.

Toiminimi ei ole varsinaisesti erillinen yhtiömuoto, vaan toiminimi on sama kuin yrittäjä itse. Tämän takia toiminimen perustaminen ei vaadi mitään asiakirjoja, vaan ainoastaan ilmoituksen verohallinnolle toiminnan aloittamisesta. Samalla ilmoituksella voi liittyä kaikkiin tarvittaviin rekistereihin kuten ennakkoperintä-, arvonlisävero- ja kaupparekisteriin. Toiminimessä yrittäjä vastaa itse henkilökohtaisesti kaikista toiminimen sitoumuksista ja veloista. Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa palkkaa eikä kustannusten korvauksia itselleen, vaan rahojen nosto yrityksestä tapahtuu yksityisottoina. Toiminimi sopii hyvin yritystoimintaan, jossa tulos käytetään suurelta osin elämiseen, varojen käytön halutaan olevan joustavaa ja halutaan toimintamuoto, joka on byrokratialtaan yksinkertainen.

Toinen suosittu tapa yritystoimintaan on osakeyhtiö. Osakeyhtiöistä suurin osa on yhden henkilön osakeyhtiöitä. Osakeyhtiön perustaminen ja toiminta on enemmän säännöksiin ja muotoihin sidottua kuin toiminimen.Jos yhtiömiehiä on vain yksi, niin päätöksenteko sinällään on lähes yhtä joustavaa kuin toiminimessä. Osakeyhtiössä – toisin kuin toiminimessä – yhtiömies ei vastaa yhtiön veloista henkilökohtaisesti. Osakeyhtiö on oikea yhtiömuoto, kun halutaan rajoittaa vastuuta ja toiminnasta syntyy tulosta, josta osa voidaan jättää yhtiöön, halutaan mahdollistaa erilaiset sopimussuhteet yhtiön kanssa (esim. voi olla työsuhteessa yhtiöön ja nostaa palkkaa) ja kustannusten korvaukset.

Viime aikoina myös kommandiittiyhtiö, jossa on yksi vastuunalainen ja yksi äänetön yhtiömies sekä osuuskuntayrittäminen ovat nostaneet suosiotaan. Osuuskunnan voi perustaa myös vain yksi henkilö.

Eläketurva kuntoon

Yrittäjän suurin pakollinen menoerä on yrittäjän eläkkeen YEL:n hankkiminen. YEL tulee ottaa, kun toiminta kestää vähintään 4 kuukautta ja kun työtulot ovat vähintään 7 958,99 euroa vuodessa.

Yrittäjän eläke kertyy YEL- maksujen perusteella, jotka puolestaan määräytyvät yrittäjän itsensä ilmoittaman työtulon perusteella. YEL:n työtulo tulisi arvioida sen mukaan, miten paljon yrittäjän pitäisi maksaa ammattitaitoiselle työntekijälle samasta työstä palkkaa. Tämän määrittely voi olla hankalaa, mikä osittain aiheuttaa alivakuuttamista. Alivakuuttamista saatetaan tehdä myös säästösyistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että YEL ei vaikuta vain kertyvään eläkkeeseen, vaan yrittäjän sosiaaliturvaan kokonaisuudessaan – kuten sairauspäivärahaan, äitiys- ja isyysrahaan.

Muista myös arvonlisäverovelvollisuus

Yrittäjän on pääsääntöisesti maksettava tuotteistaan ja palveluistaan arvonlisäveroa. Arvonlisäverovelvollisuus syntyy, kun liikevaihto tilikaudessa ylittää 10 000 euroa. Jos yrittäjä arvioi, että ensimmäisenä kokonaisena tilikautena liikevaihto ei ylitä 10 000 euroa, arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa. Tässä tulee kuitenkin olla tarkka, sillä jos raja kuitenkin ylittyy, arvonlisävero tulee maksaa koko liikevaihdosta. Tällöin arvonlisävero voi jäädä yrittäjän itsensä maksettavaksi, koska sitä ei voida enää lisätä asiakkaille jo lähetettyihin laskuihin.

Yrittäjä Akavan Erityisalojen jäsenenä

Akavan Erityisalojen ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsenillä on samat jäsenedut kuin muillakin jäsenillä, työttömyysturvaa lukuun ottamatta. Lisäksi tarjolla on yrittäjille kohdennettuja omia palveluita kuten omat koulutukset, mentorointi ja työnohjaus.

Kannattaa tutustua jäsenyyteen ja etuihin ammatinharjoittajien ja yrittäjien omalla sivustolla.

 

 

Teksti: lakimies Tuire Torvela

 

Palaa otsikoihin ›