Kilpailukieltosopimuksista syntyy nykyisin vino pino epäkohtia

Kilpailukiellot ovat olleet riesa Akavan Erityisalojenkin jäsenistössä. Jatkossa lakimuutos auttaa toivottavasti suitsimaan perusteettomia kilpailukieltosopimuksia. (Artikkeli julkaistu 27.1.2021)

 

Kilpailukieltosopimus on sopimus, jolla rajoitetaan työsuhteen päättymisen jälkeen työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus työnantajan kilpailijan kanssa tai harjoittaa kilpailevaa toimintaa omaan lukuunsa.

Työsopimuslaki toteaa kilpailukieltosopimuksista muun muassa seuraavaa:

 

Työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan sopimuksella rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa.

Kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liikesalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät.

 

Kilpailukieltosopimuksella saadaan rajoittaa enintään kuuden kuukauden ajan. Jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen, rajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi. Kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta, joka saa enimmäismäärältään vastata työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa.

 

Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, jos työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä.

 

 

Kilpailukieltoja saisi käyttää vain erityisen painavasta syystä, mutta nyt niitä käytetään laajalti jopa kuin vakioehtoina – täysin niiden asiallisuuden ja erityisen painavan syyn olemassaoloa harkitsematta.

 

Kilpailukieltosopimus ei sitouta vaan sitoo

Akavan Erityisalojen jäsenistö sijoittuu paljolti tehtäviin ja toimialoille, joilla kilpailukieltojen käytölle on erittäin harvoin työsopimuslaissa todettuja perusteita. Silti myös me saamme jäseniltä tänne työsuhdeneuvontaan jatkuvasti nimenomaan työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan sijoittuvia kilpailukieltosopimuksia koskevia tiedusteluja. Lisäksi kilpailukieltosopimukset tulevat usein esille työsopimusluonnoskonsultaatioiden yhteydessä. Valitettavasti yhteydenottojen määrä on kasvussa.

Jäsentemme kilpailukieltosopimusten valitettavan yleisiä piirteitä ovat seuraavat:

 

• Niiden kesto on kuusi kuukautta työsuhteen päättymisestä.
• Niissä on kuuden kuukauden palkkaa vastaava sopimussakko.
• Niissä ei ole korvausta työpaikkaan sitomisesta eikä niitä todellisuudessa ole koskaan huomioitu palkassa, vaikka joskus niin väitetään.
• Ne ovat laajasti määriteltyjä ja saattavat kattaa työnantajatahona koko konsernin ja joskus jopa sen asiakkaat.
• Niitä ei ole perusteltu eikä erityisen painavan syyn olemassaoloa ole selvitetty (tai ilmeisesti edes harkittu).
• Niistä on sovittu työsopimuksen osana. Ne on ikään kuin ujutettu mukaan työsopimuksen laatimisen yhteydessä työnantaja-aloitteisesti, asiaa korostamatta ja ilman keskustelua.

 

Valtavan usein samoissa sopimuksissa on myös ”ikuinen” laajasti määritelty salassapitopykälä sopimussakolla ja vahingonkorvauksella ja yhä useammin myös pitkä houkuttelu- ja rekrytointikielto. Näin monesti, vaikka kyseessä olisi osa-aikainen tai määräaikainen työsuhde. Tämä ”ikuinen voimassaolo” on saatettu ilmaista viattomasti näin: ”…voimassa myös työsuhteen päätyttyä…”. Toki mikään ei ole käytännössä oikeasti sentään aivan ikuista.

 

Kilpailukieltosopimukset johtavat vinoon pinoon epäkohtia. Ne esimerkiksi sitovat työntekijöitä sitouttamisen sijaan. Kilpailukielloilla sitominen on työmarkkinoiden toimivuutta voimakkaasti vaikeuttava tekijä. Se tekee työntekijän seuraavan ura-askeleen ottamisen usein suhteettoman vaikeaksi.

 

Ongelma on jo pitkälti syntynyt silloin, kun sopimus on allekirjoitettu. Pelotevaikutus voi johtaa siihen, ettei työntekijä harkitse siirtymistä pois edes sellaisesta työpaikasta, joka on ongelmallinen.

Laitonkin kilpailukielto muodostuu helposti käytännössä haasteeksi. Eikä moinen sitominen toki tee työntekijän neuvotteluasemalle hyvää työpaikan sisäisissä tilanteissakaan (palkkakeskustelut, sisäiset siirtymät).

 

Neuvottele vimmaisesti!

Ensisijaisesti koko kilpailukieltosopimuksesta tulisi päästä eroon. Jollei se onnistu, ja olet silti valmis työsuhteen solmimaan, pyri neuvottelemaan sopimus mahdollisimman suppeaksi.

 

Esimerkiksi

• Se, mitä kielto kattaa, mahdollisimman suppeaksi ja selkeästi määritellyksi
• Kesto mahdollisimman lyhyeksi. Huomattavasti useampi potentiaalinen työnantaja on valmis odottamaan sinua irtisanoutumisajan + 2 kuukautta kuin irtisanoutumisajan + 6 kuukautta.
• Sopimussakot pois. Sopimussakkoa työnantajan on helpompi vaatia kuin vahingonkorvausta, sillä työnantajan ei tällöin ole tarpeen näyttää, että väitetystä ”tuhmuudesta” olisi syntynyt x euroa vahinkoa. Vahingonkorvauksellekin saisi kyllä mieluusti määritellä ylärajan, sellaista kun ei muuten ole.

 

Mikäli kilpailukieltosopimus tuli jo solmittua ja muodostumassa haasteeksi, kannattaa olla yhteydessä liiton työsuhdeneuvontaan sopimuksen laillisuuden tutkimiseksi.

 

On myös muistutettava, että työsuhteen aikana kilpailu ja sen valmistelukin on kielletty jo lain nojalla.

 

Kilpailunrajoituksesta jatkossa aina korvausta?

Kilpailukieltosopimukset ovat siis todellinen ongelma, ja niiden käytössä on mopo vahvasti karannut. On tärkeää korjata sitä epätasapainoa työsopimussuhteen osapuolten välillä, joka syntyy työnantajan voidessa rajoittaa työntekijän perustuslaillista oikeutta harjoittaa ammattiaan. Tämä rajoittaminenhan tuottaa työnantajalle taloudellista lisäarvoa, ilman kustannuksia tai sanktioita – ja jopa kilpailukiellon laillisuudesta riippumatta.

 

Kilpailukielloissa olisi paljonkin korjaamisen tai – asian mukaan vaihdellen – selkeämmän auki kirjoittamisen tarvetta. Todellisen muutoksen aikaansaamisen kovimmassa ytimessä on nähdäkseni kuitenkin se, että rajoitusaika on aina korvattava.

 

Työntekijäpuolen voimakas tahtotila onkin ollut – ja on – että kilpailukieltosopimuksia koskevaa lainsäädäntöä muutetaan. Myös Akavan Erityisalat on osallistunut lainsäädännön muutoshankkeeseen aktiivisesti muun muassa työryhmissä ja lausumalla asiassa.

 

Muutoksia valmistellut kolmikantainen työryhmä luovutti hallituksen esityksen muotoon laaditun mietintönsä työ- ja elinkeinoministeriölle maaliskuussa 2020, ja hallituksen esitys työsopimuslain kilpailukieltosäännöksen muutoksesta saatiin marraskuussa.

 

Hallituksen esityksen sisältämä tärkeä muutos olisi se, että työnantajan velvollisuus maksaa kilpailunrajoitusajalta korvausta ulotettaisiin kattamaan kaikki kilpailukieltosopimukset. Esitys on, että korvausta maksetaan 40 prosenttia, jos rajoitusaika on enintään kuusi kuukautta. Jos rajoitusaika on yli kuusi kuukautta, korvausta maksettaisiin 60 prosenttia palkasta.

 

Uuden lain on esityksen mukaan määrä tulla voimaan vuoden 2022 alusta. Heti tämän jälkeen tehdyissä kilpailukielloissa työnantajan olisi noudatettava laissa määriteltyä korvausvelvollisuutta. 1.1.2023 muutokset tulisivat koskemaan – tietyin poikkeuksin – myös ennen 2022 tehtyjä kilpailukieltosopimuksia.

 

Työnantajan velvollisuus maksaa korvausta kilpailunrajoitusajalta vähentäisi kilpailukieltosopimusten käyttöä

On todennäköistä, että korvausvelvollisuus vähentäisi kilpailukieltosopimusten käyttöä. Se saisi työnantajat ehkä todellisuudessakin harkitsemaan jo etukäteen kilpailukieltosopimuksen laillisuutta ja myös tarpeellisuutta. Näin toki kuuluisi tehdä jo nykyisin.

 

Minkä sisältöisenä tarkalleen muutokset tulevat voimaan, jää vielä nähtäväksi. Olemme kuitenkin optimistisia ja uskomme, että tähän todelliseen ongelmaan tulee lainsäädäntöteitse helpotusta lähitulevaisuudessa. 

VINKKI: tutustu kilpailukieltosopimuksiin ja muihin vastaaviin vitsauksiin tarkemmin Työsuhteeseen liittyvät kilpailurajoitukset ja salassapito – oppaan avulla: https://ytn.fi/luottamusmiehet/oppaat-ja-materiaalit/

 

Juho-Heikki Leppänen

lakimies, Akavan Erityisalat

Eduskunnassa hyväksyttiin kilpailukieltosopimuksia koskevia lainsäädäntömuutoksia 10.11.2021. Kilpailukieltojen sääntely tiukentuu työntekijän eduksi. Lue lisää: kilpailukieltosopimukset.fi

Palaa otsikoihin ›