Jäsenen kokemus: “Haavoittuvaa asemaani käytettiin hyväksi”

Tapauksesta on jo vuosikymmeniä, mutta raiskauksen uhriksi joutuminen jätti jälkensä. “En kokenut, että asiasta olisi mitenkään voinut puhua työpaikalla. On hyvä, että #metoo on saanut ihmiset kertomaan. Itse en aiemmin jaksanut.”

Jouduin kolmekymppisenä seksuaalirikoksen uhriksi. 

 

Olin Suomesta käsin työmatkalla entisessä kotimaassani, kun matkalla mukana ollut, minua paljon vanhempi suomalainen pomoni painosti minua seksiin ja lopulta raiskasi minut. 

 

Tästä on jo vuosikymmeniä, mutta raiskauksen uhriksi joutuminen on jättänyt minuun jälkensä ja vaikuttanut esimerkiksi myöhempiin parisuhteisiini.

 

Tapahtuneen aikaan elettiin 1980-lukua. Kaipasin muutosta ja uutta alkua vaikeassa elämäntilanteessani. Olin juuri jäänyt leskeksi. Päätin jättää kotimaani ja muuttaa Suomeen, missä minulla oli ystäviä. Sain töitä suomalaisesta suunnittelutoimistosta, jolla oli käynnissä hanke entisessä kotimaassani. Osaamistani tarvittiin.

 

Toimiston omistaja lähti mukaan hankkeeseen liittyvälle, ensimmäiselle työmatkalleni. Hän hoiti lentoliput ja hotellivaraukset, enkä voinut vaikuttaa järjestelyihin mitenkään.

 

Olin hyvin haavoittuvassa tilanteessa. Mitä olisin voinut tehdä, kun minua painostettiin? Hypätä ikkunasta? Kokemani oli äärimmäisen epämiellyttävää ja loukkaavaa. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua. En silloin tullut edes ajatelleeksi, että voisin tehdä rikosilmoituksen.

 

Olin muutenkin täysin hänen armoillaan. Työ- ja oleskelulupani olivat riippuvaisia tästä työpaikasta, samoin kotini, joka oli työsuhdeasunto.

 

Palasimme Suomeen ja minä jatkoin töitä samaisessa toimistossa. Aloin seurustella ikäiseni työntekijän kanssa, mistä pomo ei pitänyt ollenkaan.

 

Tuli seuraava hankkeeseen liittyvä ulkomaanmatka. Taas sama painostus ja lopulta raiskaus. Olin kauhuissani, enkä tiennyt, miten tästä selviäisin. 

 

Suomessa yritin välttää häntä niin paljon kuin pystyin. En halunnut samaan huoneeseen hänen kanssaan ja yritin välttää puhumista hänen kanssaan.

 

Seuraava käänne tapahtui, kun asiakas siirsikin hankkeen toisen yrityksen hoidettavaksi. Nyt pomo etsi tapaa, jolla voisi päästä minusta eroon. Irtisanominen astui voimaan välittömästi. Hain tavarani seuraavana aamuna.

 

Vain muutama hyvä ystävä tietää tapahtuneesta

Jäin työttömäksi ilman korvauksia. Oleskelu- ja työlupani evättiin. Minun piti lähteä Suomesta välittömästi. Haavoittuvaa asemaani oli käytetty törkeästi hyväksi.

 

Mutta mitä minulla oli entisessä kotimaassani? Ei mitään. Ei perhettä, ei työtä, ei kotia.

 

Entinen työkaverini, tämä sama, jonka kanssa olin hieman seurustellut, lupasi auttaa minua. Muutin hänen luokseen ja sain oleskeluluvan Suomesta. Sain aikani etsittyäni uuden työn. 

 

En ole kertonut raiskauksista kenellekään muulle kuin muutamalle hyvälle ystävälleni. En kokenut, että niistä olisi mitenkään voinut puhua työpaikalla. En edes tuntenut muita työntekijöitä kovin hyvin.

 

Meitä työntekijöitä oli toistakymmentä. En minä tiennyt, mikä on luottamusmies tai onko meillä sellaista. Puhuin muiden kanssa lähinnä englantia sinä reilun vuoden ajanjaksona, jona olin töissä yrityksessä. 

 

Samankokoisia pieniä yrityksiä on Suomessa pilvin pimein. Ei niissä välttämättä laadita ohjeistuksia seksuaalisen häirinnän varalta. Jos häiritsijä vieläpä on yrityksen omistaja, kynnys puuttua toimintaan on korkea. Riippuvuussuhteiden takia ongelmia ei nosteta esille, koska pelätään, että etuja evätään tai kiinnostavien töiden saaminen loppuu. Jokainen yrittää pelastaa vain itsensä. 

 

Raiskaus vaikuttaa vuosienkin päästä

Raiskaus on kipeä asia. Se ei ole koskaan hävinnyt mielestäni. Se on vaikuttanut vielä vuosienkin päästä. Olen herkkä huomaamaan asiatonta käytöstä. 

 

On hyvä, että #metoo on saanut ihmiset kertomaan ja nostamaan esille törkeyksiä ja suoranaisia rikoksia. Itse en aiemmin jaksanut. Olen vain keskusteluissa ystävien kanssa saattanut mainita, että ”me too”. Monenlaista on joutunut moni tuttuni kokemaan.

 

Edes poikaystävälle, jonka kanssa meillä oli lopulta 20 yhteistä vuotta, en ole kertonut muuta kuin että pomoni oli kohdellut minua asiattomasti.

 

Muistan, miten satuin tapaamaan raiskaajani kaupassa noin kymmenen vuotta sitten. Jos olisin voinut, olisin väistänyt toiselle käytävälle. Oli ahdasta ja jouduin kohtaamaan hänet. "Meillähän oli hauskaa joskus”, hän sanoi. En vastannut muuta kuin näkemiin. 

Haastattelu ja teksti: Iida Ylinen

Kuva: iStock

Työelämässä ilmenevää seksuaalista häirintää käsittelevän juttusarjamme haastateltavat esiintyvät jutuissa anonyymisti. Haastateltujen henkilöllisyys on Akavan Erityisalat -ammattiliiton tiedossa.

> Akavan Erityisalojen Seksuaalinen häirintä -verkkosivut

Palaa otsikoihin ›