Ammatinharjoittajaksi ja yrittäjäksi – yritysmuodolla on väliä

- Akavan Erityisalojen ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsenistä valtaosa on toiminimiyrittäjiä, kertoo lakimies Tuire Torvela.

Toiminimen perustaminen ei vaadi mitään asiakirjoja. Toiminimi syntyy, kun toiminta käytännössä alkaa. Ennen toiminnan aloittamista tulee tehdä verohallinnolle ilmoitus toiminnan aloittamisesta. Samalla lomakkeella voi ilmoittautua ennakkoperintärekisteriin, arvonlisäverovelvolliseksi ja tarvittaessa kaupparekisteriin.

Yritystoiminta toiminimen muodossa on joustavaa. Toiminimen omistaja tekee yksin yritystoimintaa koskevat päätökset ja myös vastaa niistä yksin. Vastuu käsittää vastuun kaikista yrityksen sitoumuksista.

Toiminimessä yrittäjä voi nostaa itselleen varoja yksityisottoina, mutta palkan maksaminen itselle ei ole mahdollista. Tämä perustuu siihen, että toiminimi ei ole varsinainen erillinen yhtiömuoto, vaan toiminimi on yhtä kuin omistajansa. Tämän vuoksi myöskään sopimussuhteet yhtiöön eivät ole mahdollisia.

Toiminimi ei ole erillinen verovelvollinen, vaan verotuksessa yrittäjätulo lasketaan yhteen mahdollisten muiden tulojen kanssa ja lopullinen vero määrätään yhteissummasta.

Toiminimi on yritystoiminnan muoto, jossa itsenäinen ammatinharjoittajan ja yrittäjän oma työpanos on ratkaiseva. Se soveltuu hyvin pienimuotoisempaan yritystoimintaan, jossa myydään omaa osaamista ja ammattitaitoa sekä halutaan toimia yksin kevyellä organisaatiorakenteella.

Henkilöyhtiö

Henkilöyhtiö voi olla avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö.

Avoimessa yhtiössä tulee olla vähintään kaksi yhtiömiestä. Avoimen yhtiön perustaminen on hieman työläämpää kuin toiminimen, sillä sen perustaminen edellyttää kirjallisen yhtiösopimuksen tekemistä. Avoimen yhtiön voi perustaa, kun haluaa harjoittaa yritystoimintaa yhdessä jonkun toisen kanssa. Tämä yritysmuoto edellyttää yhtiömiehiltä hyvää yhteistyökykyä ja keskinäistä luottamusta, jonka vuoksi se on hyvin usein perheen kesken harjoitettua toimintaa.

Avoimen yhtiön yhtiömiehet voivat yhtiösopimuksessa määritellä keskinäiset oikeutensa ja velvollisuutensa. Mikäli yhtiösopimuksissa ei toisin sovita, sovelletaan lain määräyksiä. Lain mukaan molemmat yhtiömiehet ovat oikeutettuja hoitamaan yhtiön toimialaan kuuluvia asioita ilman toisen yhtiömiehen vaikutusta. Juuri tämän vuoksi hyvä keskinäinen luottamus on tarpeen. Mikäli toisen toimivaltaa halutaan rajata, niin se tulee tehdä yhtiösopimuksessa. Tavallinen rajaus on, että tietyn euromääräisiin hankintoihin ja toimeksiantoihin tarvitaan molempien suostumus.

Avoimessa yhtiössä on henkilökohtainen velkavastuu samalla tavoin kuin toiminimessä. Jokainen yhtiömies vastaa yhtiön veloista ja sitoumuksista kaikella omaisuudellaan, myös henkilökohtaisella omaisuudella. Vastuu on yhteisvastuullista eli yhtiömiehet vastaavan yhtiön veloista omasta ja toistensa puolesta.

Koska avoin yhtiö on yhtiömuoto, niin yhtiömiehet voivat maksaa palkkaa itselleen. Myös yksityisotot ovat mahdollisia. Avoin yhtiökään ei ole erillinen verovelvollinen, vaan avoimen yhtiön verotettava tulo jaetaan suoraan yhtiömiesten henkilökohtaiseksi tuloksi.

Avointa yhtiötä suositumpi henkilöyhtiö on kommandiittiyhtiö. Myös kommandiittiyhtiön perustaminen edellyttää kirjallista yhtiösopimusta. Kommandiittiyhtiön voi perustaa yksi tai useampi vastuunalainen yhtiömies ja vähintään yksi äänetön yhtiömies. Äänetön yhtiömies on yhtiössä mukana sijoittajan ominaisuudessa. Hän sijoittaa yhtiöön sovitun rahapanoksen, jolle saa sovitun koron. Rahapanoksen määrää ei ole laissa säännelty; se voi olla hyvinkin vähäinen. Äänetön yhtiömies ei osallistu millään tavalla yhtiön toimintaan, vaan on nimensä mukaisesti äänetön. Äänetön yhtiömies ei myöskään vastaa yhtiön veloista tai sitoumuksista; ainoa minkä hän voi mahdollisesti menettää on sijoitettu rahapanos. Silloin kun kommandiittiyhtiössä on vähintään kaksi vastuunalaista yhtiömiestä, niin sen toiminta on samanlaista kuin avoimen yhtiön, ja sitä koskevat samat säännökset yhtiömiesten keskinäisten oikeuksien, velvollisuuksien ja vastuiden osalta.

Henkilöyhtiö sopii yritysmuodoksi, kun halutaan yhtiömuoto, joka on kevyempi perustaa ja hallinnoida kuin osakeyhtiö ja halutaan harjoittaa yritystoimintaa yhdessä jonkun muun kanssa. Hyvänä vaihtoehtona toiminimelle on kommandiittiyhtiö, jossa on yksi vastuunalainen yhtiömies ja yksi äänetön yhtiömies, joka voi olla vaikka perheenjäsen pienellä rahapanoksella. Tällöin kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies tekee yksin kaikki yritystoimintaa koskevat päätökset ja myös vastaa niitä yksin. Se siis mahdollistaa samalla tavoin yksin toimimisen ja asioista päättämisen kuin toiminimi. Etuna toiminimeen verrattuna on kuitenkin se, että kyseessä on yhtiömuoto, jolloin palkan maksaminen itselle on mahdollista ja samoin sopimussuhteet yhtiön ja yhtiömiehen välillä.

Osakeyhtiö

Yhden henkilön perustama osakeyhtiö on suosittu yhtiömuoto. Sen tuli vielä suositummaksi, kun vähimmäispääomaa koskeva vaatimus poistui. Osakeyhtiön voi nykyään perustaa ilman osakepääomaa.

Osakeyhtiö on byrokraattisempi yhtiömuoto kuin toiminimi tai henkilöyhtiö. Sen perustaminen edellyttää perustamissopimusta ja yhtiöjärjestystä; yhtiö syntyy vasta kun se merkitään kaupparekisteriin. Osakeyhtiössä voi olla toimitusjohtaja; päätökset tehdään hallituksessa ja yhtiökokouksessa. Silloin kun yksi henkilö perustaa osakeyhtiön, niin hän itse on samalla kertaa toimitusjohtaja, hallitus ja yhtiökokous. Vaikka päätöksenteko on muodollisempaa kuin muissa yhtiömuodoissa, niin käytännössä yhden hengen osakeyhtiössä se ei kuitenkaan muodosta kovin suurta byrokraattista taakkaa.

Toisin kuin toiminimessä ja henkilöyhtiössä, osakeyhtiössä osakkeenomistaja ei ole henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön veloista ja sitoumuksista. Osakkeenomistajan vastuu rajoittuu vain sijoitetun osakepääoman määrään; jos osakepääomaa ei ole, niin vastuuta ei ole senkään vertaa. Tilanne on eri, jos osakkeen omistaja on antanut henkilökohtaisen takauksen yhtiön velkojen vakuudeksi.

Osakeyhtiön yhtiökokouksessa päätetään voiton käyttämisestä. Sen jako osakkaalle tapahtuu osinkona. Lisäksi osakkeenomistaja voi saada yhtiöstä palkkatuloja työpanoksen perusteella.

Osakeyhtiö on erillinen verovelvollinen ja osakeyhtiön verokanta on 20 prosenttia. Vero maksetaan yhtiön tuloksesta. Osakkeenomistaja puolestaan maksaa veron saaduista osingoista ja palkasta.

Osakeyhtiö on oikea valinta yhtiömuodoksi, kun ei halua henkilökohtaista vastuuta yrityksen veloista. Verotuksellisesti osakeyhtiöstä on aidosti hyötyä, kun tilikauden päättyessä myös viivan alle jää tulosta.

Huomioi myös nämä yritysmuodosta päättäessäsi

Eri yritysmuodot ovat erilaisessa asemassa etujen ja vähennysten suhteen. Tämän takia yritysmuodolla on väliä.

Toiminimiyrittäjä on verovapaiden henkilökuntaetujen kuten virkistys- ja kulttuurisetelit suhteen eri asemassa kuin muut yksinyrittäjät. Toiminimiyrittäjä ei voi saada verovapaata liikunta- ja kulttuurietua. Tämä perustuu siihen, että toiminimiyrittäjä ei voi toimia itselleen työnantajana eikä voi täten maksaa itselleen palkkaa.

Työnantajan työntekijälleen maksamat liikunta- ja kulttuurisetelit ovat verovapaaetu 400 euron vuotuiseen rajaan asti. Yksinyrittäjä, jolla on osakeyhtiö tai henkilöyhtiö, voi saada verovapaan liikunta- ja kulttuuriedun samalla tavoin kuin palkansaajat. Edellytyksenä on, että yrittäjä työskentelee omassa yrityksessään, jolloin palkanmaksu itselle on mahdollista.

Toiminimiyrittäjä ei voi vähentää sairaan lapsen hoitajan palkkaa yrityksen verotuksessa. Muissa yritysmuodoissa tämä on mahdollista.

Poikkeuksen toiminimiyrittäjän verovapaista eduista muodostaa työterveyshuolto. Toiminimiyrittäjä voi verovapaasti järjestää itselleen työterveyshuollon ja tästä aiheutuvat kustannukset voi vähentää elinkeinotoiminnan verotuksessa. Verotuksessa voi vähentää sellaiset kustannukset, jotka kuuluvat Kelan korvaamaan työterveyshuoltoon.

Osakeyhtiössä ja henkilöyhtiössä yrittäjä voi vähentää verotuksessa kaikki työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvat kustannukset – edellytyksenä kuitenkin on, että kyse on tavanomaisesta ja kohtuullisesta edusta. Näissä yhtiömuodoissa voi kuitenkin verovapaasti järjestää laajemman työterveyshuollon kuin toiminimessä.

Jos toiminimiyrittäjä on ottanut itselleen sairauskuluvakuutuksen, niin hänellä ei ole oikeutta vähentää näitä maksuja verotuksessa. Tämä perustuu taas siihen, että toiminimiyrittäjä ei voi maksaa palkkaa itselleen. Osakeyhtiössä ja henkilöyhtiössä yrittäjän itselleen ottama sairauskuluvakuutus voi olla verovapaaetu edellyttäen, että hän työskentelee yrityksessään. Edellytyksenä on, että etu on kohtuullinen suhteessa yrittäjän omaan työpanokseen.

Myös koulutusmenojen vähentämisessä on eroja riippuen siitä, missä muodossa yritystoimintaa harjoitetaan. Toiminimiyrittäjän oikeus vähentää verotuksessa koulutusmenoja on suppeampi kuin muiden yrittäjien. Toiminimiyrittäjä voi vähentää sellaiset koulutusmenot, jotka ovat aiheutuneet hänen omassa työssään tarvittavan ammattitaidon ylläpitämisestä tai sen täydentämisestä. Sen sijaan, jos kyse on peruskoulutuksesta tai jatkokoulutuksesta, jonka päämääränä on tutkinnon suorittaminen, vähennysoikeutta verotuksessa ei ole.

Osakeyhtiössä ja henkilöyhtiössä koulutuskustannusten vähennysoikeus on laajempi. Vähennyskelpoisia ovat kaikki sellaisista koulutuksista aiheutuvat kustannukset, jotka palvelevat yrityksen intressejä ja ovat yrityksen edun mukaisia. Kysymys voi olla peruskoulutuksesta, ammatillisesta täydennyskoulutuksesta tai jatkokoulutuksesta, kunhan edellytys ”palvelee yrityksen intressejä ja on yrityksen edun mukainen” täyttyy.

Eroa on myös työmatkoista aiheutuvien kustannusten korvaamisessa. Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa työmatkoista itselleen verovapaita kilometrikorvauksia tai päivärahoja, mutta voi kuitenkin vähentää matkakulut verotuksessa. Osakeyhtiössä ja henkilöyhtiössä yrittäjä voi maksaa itselleen verovapaita kilometrikorvauksia ja päivärahoja työmatkoista samoin edellytyksin kuin palkansaajalle voitaisiin maksaa.

Kun yrityksen perustaa, kannattaa miettiä edellä mainittujen seikkojen merkitystä omassa yritystoiminnassa ja valita yritysmuoto tämän perusteella. Mutta mikään yritysmuoto ei ole kuitenkaan kiveen hakattu – tilanteiden muuttuessa yritysmuodon voi muuttaa omaan toimintaansa paremmin sopivaksi.

Teksti: lakimies Tuire Torvela