Pitkällä sairauslomalla tai kuntoutuksessa olleille oikeus palkallisiin lisävapaapäiviin

Eduskunta on muuttanut vuosilomalakia. Edunvalvonnan päällikkö Helena Lamponen käsittelee artikkelissa uudistuneen lain muutoksia.

Eduskunta on muuttanut vuosilomalakia. Pitkällä sairauslomalla tai kuntoutuksessa ollut saa oikeuden palkallisiin lisävapaapäiviin, jotka mahdollistavat näistä syistä poissaoleville neljän viikon palkallisen vapaan. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö edellyttää vähintään neljän viikon vuosilomaa.

Muutoksia sovelletaan 1.4.2019 alkavan lomanmääräytymisvuoden lomaoikeuteen. Muutokset voivat tulla sovellettaviksi lomakorvausta laskettaessa vuonna 2019.

Milloin on oikeus ”vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin”?

Vuosilomalain pääsääntö on, että sairaudesta, tapaturmasta tai kuntoutuksesta johtuva poissaoloaika rinnastetaan työssäoloon enintään 75 työpäivän verran lomanmääräytymisvuoden aikana. Jos poissaolo on yhdenjaksoinen ja jatkuu lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, työssäoloon rinnastetaan enintään 75 työpäivää tätä poissaolojaksoa kohden.  

 

Jos edellä todetun pääsäännön soveltaminen johtaisi siihen, että oikeus 24 päivän vuosilomaan ei täyty, työntekijällä on oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin. Oikeus lisävapaapäiviin on heillä, joilla lomanmääräytymisvuoden aikana ansaittu loma alittaa 24 vuosilomapäivää ja poissaolon syynä on pitkä sairausloma tai pitkä poissaolo ammattitaudin, tapaturman tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi. Kyseessä voi olla yhdenjaksoinen poissaolo tai useita yksittäisiä poissaoloja. Jos työntekijä on ansainnut työssäoloajan tai työssäoloajan veroisen ajan perusteella 24 päivää lomaa täydeltä lomanmääräytysvuodelta, ei hänellä tällöin ole oikeutta lisävapaapäiviin. 

 

Miten lisävapaapäivät pidetään ja korvataan ja maksetaanko lomaraha?

Lisävapaapäivät pidetään kuten vuosiloma, vaikka ne eivät ole vuosilomalaissa tarkoitettua vuosilomaa. Ne eivät ole myöskään työssäolon veroista aikaa, joten niiden ajalta ei kerry uutta lomaa.

 

Työntekijällä on oikeus saada lisävapaapäiviltä korvaus, joka vastaa hänen säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa. Korvaus lasketaan vapaan pitoajankohdan alkamishetken palkan pohjalta. Korvaus on laskettavissa jakamalla kuukausiansio jakajalla 25.  Kyseessä ei ole vuosiloma-ajan palkka.

 

Korvaus ei lähtökohtaisesti oikeuta lomarahaan. Lomaraha on maksettavissa, jos näin työ- tai virkaehtosopimuksessa on sovittu.

 

Milloin oikeus lisävapaapäiviin päättyy?

Oikeus lisävapaapäiviin kertyy rajoitetun ajan. Sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta, oikeus lisävapaapäiviin päättyy. Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisevat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat työpäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen, ts. työtä on tehty joko 14 työssäolopäivää tai niiden veroista päivää tai 35 työtuntia tai niiden veroista tuntia.

 

Poissaolon yhdenjaksoisuus ei kuitenkaan katkea, kun työntekijä työskentelee osa-aikaisesti  saadessaan osasairauspäivärahaa. Yhdenjaksoisuus ei katkaa myöskään, kun vuosiloma on sijoitettu päällekkäin sairausloman kanssa tai kysymys on äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaasta.

Työkyvyttömyyden vuoksi siirretty vuosiloma on jatkossa pidettävissä nykykäytäntöä myöhemmin

Lakimuutoksella on pidennetty aikaa, jonka kuluessa työkyvyttömyyden vuoksi siirretty vuosiloma on pidettävissä. 

 

Jos työntekijä on vuosiloman alkaessa työkyvytön, loma on työntekijän pyynnöstä siirrettävä myöhempään ajankohtaan. Jos työkyvyttömyys alkaa vuosilomalla, työntekijällä on pyynnöstään oikeus saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvät kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät.

 

Siirretty kesäloma olisi lähtökohtaisesti annettava lomakaudella 2.5.-30.9.  ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua eli 30.4. mennessä. Jos loman antaminen em. tavalla ei ole mahdollista, loma on annettava lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana, viimeistään kuitenkin kyseisen kalenterivuoden päättymiseen mennessä. Loma olisi annettava ensisijaisesti lomakaudella. Jos loman antaminen ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole edellä tarkoitetuin tavoinkaan mahdollista, saamatta jäänyt loma korvataan lomakorvauksella.

 

Työnantajan on ilmoitettava siirretyn loman ajankohta kahta viikkoa tai, jos tämä ei ole mahdollista, viimeistään viikkoa ennen loman alkamista.

 

Em. koskee myös lisävapaapäiviä.

 

Palaa otsikoihin