Matka-ajan korvaaminen

Olen tekemässä työsopimusta järjestösihteerin tehtävästä. Osana työtehtäviäni koulutan satunnaisesti eri puolella Suomea. Matkat voivat alkaa ja päättyä säännöllisen työajan ulkopuolella, joten käytän matkustamiseen vapaa-aikaani. Työpaikallani sovelletaan valtion virkaehtosopimusta. Korvataanko koulutusmatkojen matka-aikaa jotenkin?

Työaikalaissa lähtökohta on, että matkaan käytettyä aikaa ei lueta työajaksi, ellei sitä samalla lueta työsuoritukseksi. Matkustamiseen työaikana käytettyä aikaa ei kuitenkaan vähennetä. Työaikalaissa ei ole säännöksiä vapaa-aikana matkustamisen korvaamisesta. Monissa työehtosopimuksissa on sovittu vapaa-aikana matkustamisen korvaamisesta vastaavalla vapaa-ajalla tai yksinkertaisella tuntipalkalla tuntia kohden. Liiton suositus on, että vapaa-aikana matkustamisen korvaamisesta sovitaan työsopimuksessa näillä periaatteilla.

Matkakustannuskorvaukset kuten päivärahat eivät ole matka-ajan korvausta, vaan korvausta matkan aiheuttamista ylimääräisistä elantokuluista.

Alla on selvitetty julkisen sektorin määräyksiä vapaa-aikana matkustamisesta.

Valtiosektori:

Työajaksi luettava aika

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka virkamies tai työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Matkaan kodista työpaikalle käytettyä aikaa ei lueta työajaksi, ellei sitä samalla ole pidettävä varsinaisena työsuorituksena. Toisaalta kulkemiseen tai kuljetukseen työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaamiseen kulunut aika luetaan kuitenkin työajaksi.

Virkamatkaan käytetystä ajasta luetaan työajaksi vain virka- tai työtehtävien suorittamiseen käytetty aika. Jos henkilö on virka- tai komennusmatkaan käytettynä vuorokautena ollut työssä, mutta vähemmän kuin säännöllisen työaikansa, lasketaan matkustamiseen kulunut aika työajan lisäykseksi siten, että se yhdessä työajan kanssa on enintään vuorokautinen säännöllinen työaika.

Esimerkiksi jos henkilö lähtee aamulla työnsuorituspaikalle, johon matkustaminen kestää neljä tuntia ja tekee työtehtäviä kaksi tuntia ja matkustaa taas iltapäivällä takaisin uudet neljä tuntia, niin varsinaista työaikaa on ainoastaan kaksi tuntia, mutta edellä selostetun työajan lisäyksen johdosta työaikaan tehdään matkaan käytetystä ajasta lisäys siten, että vuorokautinen työaika vastaa säännöllistä työaikaa. Tältä työajan lisäykseksi laskettavalta ajalta ei kuitenkaan makseta ilta-, yö-, lauantai- tai sunnuntaityökorvausta eikä aattopäiväkorvausta.

Matkustamiseen käytettyä aikaa ei kuitenkaan lasketa työajan lisäykseksi sellaisen komennusmatkan vuorokaudelta, joka suoritetaan siirryttäessä virantoimituspaikalta toiselle.

Esimerkiksi jos henkilö joutuu lähtemään tiistaina suoritettavaa työtehtävää varten matkaan jo maanantai-iltana sekä yöpymään kohde paikkakunnalla, ei maanantaina matkustamiseen käytettyä aikaa lueta työaikaan eikä sitä lasketa myöskään työajan lisäykseksi. Jos henkilö suorittaa kuitenkin tiistaina esimerkiksi ainoastaan kaksi tuntia työtehtäviä, jonka jälkeen lähtee matkustamaan takaisin, tehdään tästä tiistaina matkustamiseen käytetystä ajasta työajan lisäys siten, että tiistain työaika vastaa säännöllistä työaikaa. Ylimenevää matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan.

Lähtökohta on siis, että ns. vapaa-aikana matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan. Tästä on kuitenkin oikeus saada matkakustannusten korvausta sekä matkapäiväkorvausta.

Matkakustannusten korvaaminen

Matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, jotka asianomaisella on virkamatkan johdosta. Näiden korvaamisesta ja päivärahan saamisen edellytyksistä säädetään Valtion virka- ja työehtosopimuksen matkakustannusten korvaussopimuksessa.

Matka-ajan palkka ja matkapäiväkorvaus riippuu siitä, onko kyseinen henkilö työsuhteessa vai virkasuhteessa. Työntekijälle maksetaan matkapäiviltä palkka siltä matkaan käytetyltä ajalta, jolta työntekijä on matkan takia estynyt saamasta palkkaa, vaikka matka-aikaa ei luetakaan työaikaan. Palkka maksetaan kuitenkin enintään niin pitkältä ajalta, että hän saa säännöllistä päivittäistä työaikaansa vastaavan palkan. Sunnuntai- ja pyhäpäivinä sekä muuna työntekijän työtuntijärjestelmän edellyttämänä vapaapäivänä suoritetusta virkamatkasta maksetaan matka-ajan palkka asianomaisen säännöllistä työaikaa vastaavasti enintään kahdeksalta tunnilta yksinkertaisen tuntipalkan mukaan.

Esimerkiksi jos työntekijä joutuu käyttämään tiistaina suoritettavaa työtehtävää varten matkustamiseen koko maanantaipäivän, on hänellä oikeus saada maanantailta hänen normaali palkkansa.

Virkamiehelle maksetaan matkapäiväkorvauksena 55 euroa, jos virkamies on määrätty matkustamaan sellaisena lauantaina, sunnuntaina tai työajoista tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitettuna arkipyhänä tai muuna päivänä, joka muutoin olisi hänen vapaapäivänsä, tai viikko- ja jaksotyössä työvuoroluettelon mukaisena vapaapäivänä siten, että yksinomaan matkustamiseen käytetty aika on vähintään viisi tuntia. Korvausta voi saada vain edellä mainittuina päivinä, jotka muutoin olisivat olleet virkamiehen vapaapäivinä, joilla ei työskennellä ja matkustamiseen käytettyä aikaa kertyy vähintään viisi tuntia.

Kuntasektori:

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka virkamies tai työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena. Kuitenkin kulkeminen tai kuljetus toisen viranomaisen tai esimiehen määräämästä lähtöpaikasta virka- tai työtehtävän suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaaminen luetaan työaikaan. Työmatkoja asunnosta työpaikalle ja takaisin ei lueta työajaksi.

Virkamatkaan käytetystä ajasta luetaan työajaksi vain virka-/työtehtävien suorittamiseen kulunut aika. Mikäli henkilö on käyttänyt työaikaansa matkustamiseen, ei hänen työaikaansa tämän vuoksi pidennetä.

Virantoimitusmatkoilla matkustaminen työpisteestä toiseen työpäivän kuluessa luetaan työajaksi edellyttäen, että matkustetaan kustannuksiltaan edullisimmalla tavalla suorinta ja nopeinta reittiä. Esimerkiksi potilaan saattaminen luetaan työajaksi, mutta ilman potilasta tapahtuvaa paluumatkaa ei lueta työajaksi.