Ammatinharjoittajat ja yrittäjät

Mitä yrittäjäksi aikovan on hyvä tietää

Aloittavan yrittäjän on tärkeää kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin

Hyvä liikeidea on yrittäjän tie menestykseen. Toisaalta hyvä liikeideakaan ei takaa menestymistä. Menestymiseen vaikuttavat lisäksi työnteko, innostus yrittämiseen sekä sattuma. Asiantuntijayrittäjällä/konsultilla liikeidea voi olla pelkkä tietyn alan asiantuntijuus. Jos liikeidea perustuu asiantuntijuuteen, on yrittäjän pidettävä huolta ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä jatkuvalla kouluttautumisella.

Yrittäjän työajat ovat epäsäännölliset ja tulojen kertyminen on epävarmaa. Yritystoiminnan riskit ovat suuret ja sosiaalinen turvallisuus olennaisesti työ- ja virkasuhdetta heikompi. Asioista pitää ottaa aktiivisesti itse selvää ja oma turvaverkko täytyy itse rakentaa. Onnistuessaan yritystoiminta voi tarjota yrittäjälle palkansaajaa paremman toimeentulon.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yrittäjälle suuri haaste. Perhe-elämälle kannattaa tietoisesti varata aikaa heti yritystoiminnan aloittamisesta alkaen. Yrittäjät katuvat usein jälkikäteen sitä, että ovat priorisoineet työn perhe-elämän edelle.

Yrittäjä tarvitsee paljon tietoa ja joutuu sitä hankkimaan eri lähteistä. Yrittäjän on syytä hankkia itselleen yrittäjäkoulutusta, jota tarjoavat mm. ELY-keskukset. Kirjanpitäjän valinta on yksi yrittäjän tärkeimmistä liiketaloudellisista päätöksistä. Hyvä kirjanpitäjä auttaa yrittäjää päivittäisten ongelmien ratkaisemisessa ja luo avaimet menestykseen. Ammattitaidoton kirjanpitäjä voi tuhota yrittäjän talouden. Asiantuntijoiden käyttäminen yritystoiminnassa on välttämätöntä. Yrittäjän kannattaa luoda oma asiantuntijaverkostonsa, johon kuuluu usein valtakunnallinen yrittäjäjärjestö asiantuntijoineen, oman alan ammattijärjestö (esim. Akavan Erityisalojen yrittäjäjäsenyys), paikallinen yrittäjäyhteisö, kauppakamari ja nuorkauppakamari sekä muut oman alan yrittäjät ja kollegat, esimerkiksi vanhat opiskelutoverit.

Markkinoinnilla yrittäjä tekee yrityksensä ja itsensä tunnetuksi. Yrittäjällä on harvoin valmista ja pysyvää asiakaskuntaa. Markkinointia varten on saatavissa asiantuntija-apua, jota kannattaa hyödyntää. Markkinointi kannattaa ottaa tietoisesti osaksi yritystoimintaa.

Yrittäjällä tulee olla rahoitus ja perustoimeentulo kunnossa. Yritystoimintaa aloitettaessa on suunniteltava se, miten yrittäjä perheineen selviää esimerkiksi seuraavasta kahdesta vuodesta taloudellisesti. Yritystoiminnan tulojen varaan ei tällöin kannata laskea, vaan perustoimeentulo tulee olla säästöjen, rahoitusjärjestelyiden tai yhteiskunnan  myöntämien tukien (esim. starttiraha) avulla järjestettynä.

Työntekijä vai yrittäjä?

Työnsuorittajan asema ei aina ole selvä. Samaa työtä voidaan usein tehdä joko yrittäjä- tai työsuhteessa. Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun ei ole selvästi sovittu siitä, minkälaisessa suhteessa työtä tehdään. Työn suorittaja saattaa luulla olevansa työsuhteessa, toimeksiantaja saattaa taas tulkita tilanteen yrittäjäsuhteeksi. Työntekijä-yrittäjä -rajanveto on monitahoinen kysymys. Määritelmät voivat riippua siitä, miltä sektorilta (työoikeus, vero-oikeus vai toimeentuloturva) asiaa tarkastellaan. Työoikeudessa on vanhastaan sovellettu työntekijän suojelun periaatetta, jonka mukaan suhdetta on voitu pitää erityisesti epäselvissä tilanteissa työsuhteena, vaikka osapuolten tarkoituksena olisi ollutkin toimia yrittäjäsuhteessa.

Veroviranomainen ei aina hyväksy suhdetta yrittäjäsuhteeksi, vaan katsoo, että tulo on saajan palkkatuloa, josta on tehtävä ennakonpidätys ja maksettava sosiaaliturvamaksut. Jälkiverotustilanteissa verottajan tulkinta voi johtaa kohtuuttomiin seuraamuksiin: toimeksiantajalle voidaan määrätä maksuun pantaviksi ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut viivästysseuraamuksineen.

Palveluja tarjoavaa henkilöä on pidetty verotuksessa yrittäjänä erityisesti seuraavilla perusteilla:

1. Toiminnan muodollinen järjestäminen
   

   Henkilö on järjestäytynyt yrittäjäksi perustamalla toiminimen tai yrityksen ja ottanut yritystoimintaansa varten asianmukaiset vakuutukset ja järjestänyt itse eläketurvansa.
   
   

2. Taloudellisen riskin olemassaolo
   

   Jos toimintaa varten on tehty investointeja tai siihen sisältyy muuten ns. yrittäjäriskiä, toimintaa pidetään helpommin yrittäjämäisenä. Yrittäjä vastaa itse kaikista kuluistaan ja laskuttaa kulut toimeksiantajalta kuluja erikseen yksilöimättä. Yrittäjä käyttää työssään omia työvälineitä ja tarvikkeita. Toimitilojen vuokraaminen ja omien atk-laitteiden ja muiden koneiden hankinta ovat osoituksena taloudellisesta riskistä. Myös luottotappioriski on osa yrittäjän riskiä. Yrittäjän kannattaa toki minimoida luottotappioriski esim. vakuusjärjestelyillä tai tehokkaalla perinnällä. Henkilön toimiminen yrittäjänä ilman muita tuloja on jo sellaisenaan taloudellisen riskin ottamista, vaikka muuta selkeästi todennettavaa riskiä toiminnassa ei olisikaan, koska yrittäjätoimintaan ei kuulu säännöllisiä tuloja. Toisin on, jos toimeksiantaja suorittaa yrittäjälle esim. paikkaan rinnastettavaa kiinteää kuukausikorvausta.
   
   

3. Henkilön itsenäinen asema, toimeksiantajan johdon ja valvonnan puuttuminen
   

   Yrittäjätoimintaan kuuluu toiminnan itsenäisyys. Toimeksiantaja ei määrää yrittäjän työajoista, työskentelytavoista tai siitä, kuka työn suorittaa (yrittäjän ei siis välttämättä tarvitse suorittaa työtä henkilökohtaisesti). Toimeksiantajan tehtäväksi jää lähinnä työn lopputuloksen arvioiminen. Käytännössä toimeksiantaja saattaa osallistua työn ohjaamiseen merkittävästikin sekä vaatia toimeksisaajalta raportointia työn edistymisestä. Tämä saattaa johtaa siihen, että toimeksiantajan katsotaan valvovan ja johtavan työtä niin, että kysymyksessä onkin työsuhde. Riski yrittäjäaseman sivuuttamisesta on suurempi sellaisissa tilanteissa, joissa työnantajan entinen työntekijä on perustanut yrityksen ja jatkaa saman työn tekemistä yrittäjänä. Yrittäjyyttä korostavat kriteerit ovat tällöin erityisen tärkeitä. Muidenkin toimeksiantajien saaminen asiakkaiksi on tällöin tärkeää.
   
   

4. Toiminnan laajuus, julkisuus ja yleisyys
   

   Jos yrittäjällä on useita toimeksiantajia, se on yleensä osoituksena yrittäjämäisyydestä. Palvelujen tarjoaminen julkisesti rajoittamattomalle asiakasjoukolle mainonnalla tai julkisista toimitiloista käsin puoltavat toiminnan yrittäjämäisyyttä.

Yrittäjän tekemät sopimukset

Yksittäiset toimeksiannot

Yrittäjä voi tehdä yksittäisestä toimeksiannosta suullisen tai kirjallisen toimeksiantosopimuksen. Kirjallinen sopimus on suositeltavaa. Yrittäjä voi laatia omaa toimintaansa varten valmiin sopimuslomakkeen, joka sisältää keskeiset sopimusehdot, joita ovat esimerkiksi seuraavat:

• sopijapuolet
• toimeksiannon sisältö
• palkkio tai sen määräytymisen peruste
• arvonlisävero
• kulujen korvaaminen
• toimeksiannon kesto/aikataulu tai sopimuksen voimassaolo
• viivästyksen seuraukset
• maksuehdot
• erimielisyyksien ratkaiseminen

> Toimeksiantosopimusmalli

Määräaikaiset tai toistaiseksi voimassa olevat sopimukset

Yksittäistä toimeksiantoa koskevan sopimuksen vastakohtana on tietyn määräajan tai määrittelemättömän ajan (toistaiseksi) voimassa olevat sopimukset. Niiden osalta on edellä esitetyn lisäksi sovittava mm. seuraavista asioista:

• sopimuksen kesto (määräaikainen)
• irtisanomisaika (toistaiseksi voimassa olevat sopimukset).

Freelance-yrittäjät

Ns. freelancer voi olla joko yrittäjä, työntekijä tai hän voi saada ns. työkorvauksia olematta yrittäjä tai työsuhteessa. Yhteistä eri freelance-työn muodoille on työtehtävien tilapäisyys ja freelancerin mahdollisuus itse melko vapaasti tehdä töitä eri toimeksiantajille. Freelance-työ mahdollistaa työn tarjoajalle joustavuutta: työsuorituksia voidaan ostaa freelanceriIta tarpeen mukaan ilman sitoutumista säännölliseen palkanmaksuun.

Yrittäjänä toimiva freelancer toimii yleensä ammatinharjoittajana. Freelance-yrittäjän on tarkoin laskettava työhönsä sisältyvät kulut ja lisättävä ne toimeksiantajilta vaadittavaan palkkioon. Jos freelanceyrittäjällä ei ole riittäviä tietoja yritystoiminnasta ja siihen liittyvistä kuluista, se johtaa helposti siihen, että hän alihinnoittelee työpanoksensa, mikä johtaa epäterveeseen markkinatilanteeseen: työpanos myydään liian halvalla ja riittäviä tuloja ei saada. Alihinnoittelun vaaraa lisää tietenkin toimeksiantajien pyrkimys saada freelanceyrittäjän työpanos mahdollisimman halvalla.

Sivutoiminen yrittäjyys

Yleistä

Akateemisilla aloilla on yleistynyt yrittäjänä toimiminen varsinaisen päätyön rinnalla eli ns. sivutoiminen yrittäjyys. Sivutoiminen yrittäjä toimii usein freelancerina. Hän voi saada yksittäisten toimeksiantojen osalta ns. työkorvauksia (ks. työkorvausta koskeva osuus), jolloin yrittäjästatus puuttuu. Sivutoiminen yrittäjä voi jäädä arvonlisäverovelvollisuuden ja YEL-vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Tällöin yritystoiminnan hallinnoiminen on yksinkertaista, siihen kuuluvat enää normaalin liiketoiminnan lisäksi lähinnä kirjanpito ja ennakkoverojen maksaminen. Sivutoiminen yrittäjäkin on kuitenkin arvonlisäverovelvollinen ja velvollinen ottamaan yrittäjien eläkevakuutuksen (YEL), mikäli arvonlisäverolain ja yrittäjien eläkelain edellytykset täyttyvät. Sivutoimisessa yrittäjyydessä on olennaista selvittää se, että yrittäjä ei harjoita kilpailevaa toimintaa työnantajansa kanssa. Työsuhteessa työntekijää sitoo lojaalisuusvelvollisuus. Toimiessaan sivutoimisena yrittäjänä henkilön on siis varmistettava se, että hänen yrittäjänä tekemänsä työ ei ole ristiriidassa päätoimen työnantajan intressien kanssa. Kilpailevan toiminnan harjoittaminen voi muodostaa työnantajalle laillisen perusteen päättää työsopimus.

Työsopimuslain 3 luvun 3 ja 4 §:t kuuluvat seuraavasti:

3 § Kilpaileva toiminta

Työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. (1 mom)

Työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita 1 momentissa säädetty huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävinä. (2 mom)

Työnantaja, joka ottaa työhön henkilön, jonka tietää olevan 1 momentin perusteella estynyt ryhtymästä työhön, vastaa työntekijän ohella aikaisemmalle työnantajalle aiheutuneesta vahingosta. (3 mom)

4 § Liike- ja ammattisalaisuudet

Työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia. Jos työntekijä on saanut tiedot oikeudettomasti, kielto jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen. (1 mom)

Salaisuuden ilmaisseen työntekijän ohella työnantajalle syntyneen vahingon korvaamisesta on vastuussa myös se, jolle työntekijä ilmaisi tiedot, jos viimeksi mainittu tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää työntekijän menetelleen oikeudettomasti. (2 mom)

Sivutoimet kuntasektorilla

Kunnan viranhaltijan oikeutta ottaa vastaan ja pitää sivutointa sääntelee laki kunnallisesta viranhaltijasta 18 §, joka kuuluu seuraavasti: Sivutoimella tarkoitetaan virkasuhdetta, palkattua työtä ja pysyväisluonteista tehtävää, joista viranhaltijalla on oikeus kieltäytyä, sekä ammatin, elinkeinon ja liikkeenharjoittamista. (1 mom)

Viranhaltija ei saa ottaa vastaan eikä pitää sellaista sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen ellei työnantaja hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Lupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Lupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä. Viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen peruuttamista. (2 mom)

Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että viranhaltija ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista. Sivutoimena ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. (3 mom)

Viranhaltija ei saa virkasuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita 3 momentissa säädetty huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävänä. (4 mom)

Muusta kuin 2 momentissa tarkoitetusta sivutoimesta viranhaltijan on tehtävä ilmoitus työnantajalle. Työnantaja voi varattuaan viranhaltijalle tilaisuuden tulla kuulluksi kieltää tällaisen sivutoimen vastaanottamisen ja pitämisen 3 momentissa säädetyillä perusteilla. (5 mom)

Sivutoimet valtiolla

Valtion virkamiehen oikeutta ottaa vastaan ja pitää sivutointa sääntelee valtion virkamieslain 18 §, joka kuuluu seuraavasti: Virkamies ei saa ottaa vastaan eikä pitää sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei asianomainen viranomainen hakemuksesta myönnä hänelle siihen lupaa. Tuomari tai tuomioistuimen esittelijä ei saa ottaa vastaan tai pitää mitään sivutointa, ellei tuomioistuin hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Sivutoimilupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä. (1 mom)

Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että virkamies ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. (2 mom)

Muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta sivutoimesta virkamiehen on tehtävä ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle. Viranomainen voi kieltää tällaisen sivutoimen vastaanottamisen ja pitämisen 2 momentissa säädetyillä perusteilla. (3 mom)

Sivutoimella tarkoitetaan 1—3 momentissa virkaa sekä palkattua työtä ja tehtävää, joista virkamiehellä on oikeus kieltäytyä, samoin kuin ammattia, elinkeinoa ja liikettä. Sen lisäksi, mitä tässä pykälässä säädetään, on noudatettava laissa tai asetuksessa eri hallinnonaloilla sivutoimista annettuja erityissäännöksiä. (4 mom)

Sivutoimen harjoittamista koskevan ilmoituksen tai lupahakemuksen yhteydessä esitetyt tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista ovat salassa pidettäviä. (5 mom)

Lisätietoja ammatinharjoittamisesta/ yrittämisestä löydät Akavan Erityisalojen Ammatinharjoittajien ja yrittäjien oppaasta

Teksti: lakimies Tuire Torvela