Sivutoiminen ammatinharjoittajuus ja yrittäjyys
Sivutoiminen ammatinharjoittajuus ja yrittäjyys
1. Tuleeko ilmoittaa työnantajalle tai tarvitaanko työnantajan lupa
Kunnalla ja valtiolla töissä olevilla on lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa sivutoimista työnantajalle. Työsopimuslaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Tällainen velvollisuus voi työntekijällä olla vain, jos asiasta on erikseen sovittu työnantajan ja työntekijän kesken.
Työsuhteessa työntekijä voi lähtökohtaisesti harjoittaa vapaa-aikanaan myös yrittäjyyttä. Työsopimuslaki kuitenkin kieltää työntekijää työsuhteen kestäessä harjoittamasta sellaista toimintaa, joka työn luonne ja työntekijä asema huomioon ottaen voisi vahingoittaa työnantajaa. Tällaista toimintaa on kilpaileva toiminta ja kilpailevan toiminnan valmistelu. Mikäli palkkatyössä oleva aloittaa palkkatyön ohella yritystoiminnan, tulee hänen huomioida työsopimuslain kilpailevan toiminnan kielto. Mikäli kyseessä on oman työnantajan kanssa kilpaileva toiminta, tulee tähän saada työnantajan lupa.
√ tarvittaessa sivutyöilmoitus työnantajalle
√ kilpailevan toiminnan kielto
2. Miten eläkkeesi karttuu
Palkkatyön osalta eläkkeen karttumisesta ei tarvitse kantaa huolta. Työnantajan velvollisuus on ottaa työntekijälle työntekijän eläkelain mukainen eläkevakuutus. Tähän velvollisuuteen ei vaikuta työsuhteen kesto eikä sen mahdollinen osa-aikaisuus. Työntekijän eläkelain piirissä ovat kaikki työntekijät, jotka saavat palkka vähintään 68,57 euroa kuukaudessa (v. 2024).
Jos palkkatyön ohella tai rinnalla harjoittaa yritystoimintaa, niin tulee itse huolehtia siitä, että eläkettä kertyy myös tästä työstä. Yrittäjän eläkelain mukainen eläke (YEL) tulee ottaa, kun on toiminut yrittäjänä vähintään 4 kuukautta ja kun vuosittainen työtulo ylittää 9 010,28 euroa (v. 2024). Vakuuttamisvelvollisuus koskee kaikkea yritystoimintaa. Jos ei ole perustanut yritystä ja toimii verokortilla olematta työsuhteessa, niin tällöinkin yrittäjän eläkelain mukainen vakuutus tulee ottaa, kun edellä mainitut edellytykset täyttyvät.
Kun palkkatyötä ja yrittäjyyttä yhdistää, niin eläke karttuu molemmista töistä, mutta eri lakien perusteella. Yrittäjätyössä voi ottaa yrittäjien eläkevakuutuksen myös silloin, jos työtulo jää alle 9 010,28 euroa, mutta 4 kuukauden edellytys kuitenkin täyttyy. Ongelmana eläketurvan kertymisen kannalta on sellainen yrittäjyys, jossa kumpikaan edellä mainituista edellytyksistä ei täyty – kyse on enimmäkseen satunnaisesta yrittäjyydestä palkkatyön lisäksi. Tällöin tulee tilanne, jossa kaikki tehty työ ei kartuta eläkettä.
√ YEL:n ottaminen
√ vapaaehtoinen YEL, jos tulot alle alarajan
3. Toimeentulosi mikäli sairastut
Kela maksaa sairauspäivärahaa vuositulon perusteella. Jos tuloja on kertynyt vain palkkatyöstä, niin nämä määrittävät sairauspäivärahan perusteena olevan vuositulon. Jos taas tuloja on kertynyt pelkästään yrittäjänä, niin YEL-työtulo määrittää sairauspäivärahan perusteena olevan vuositulon. Kun töitä tehdään yhdistäen palkkatyötä ja yrittäjyyttä, niin nämä molemmat huomioidaan sairauspäivärahan maksussa. Tällöin sairauspäiväraha määräytyy vuositulosta, jossa ovat mukana sekä palkkatulot että YEL-työtulo. Tämä koskee tilannetta, jossa on päätoiminen palkansaaja ja sivutoiminen yrittäjä tai päätoiminen yrittäjä ja sivutoimisesti palkansaaja tai tilannetta, jossa sekä palkkatyö että yrittäjyys ovat osa-aikaista. Myös työkorvauksena maksettu palkkio huomioidaan vuositulossa, kun se on ilmoitettu tulorekisteriin.
√ sekä palkansaajana että yrittäjänä ansaittu tulo vaikuttaa sairauspäivärahan määrään
4. Työttömyysturvan järjestäminen
Tällä hetkellä voi itsensä vakuuttaa työttömyyden varalta joko palkansaajakassassa palkkatulojen perusteella tai yrittäjäkassassa yrittäjätulojen perusteella. Vielä ei ole olemassa järjestelmää, mikä mahdollistaisi sen, että yrittäjänä ja palkansaajana vuoroin ja rinnan tehtyä työtä voisi työttömyyden varalle vakuuttaa samanaikaisesti yhdessä työttömyyskassassa.
Kun yrittäjyys on päätoimista, niin oikeutta ansiosidonnaiseen päivärahaan palkansaajakassasta ei ole. Tällöin henkilön tulee järjestäytyä yrittäjäkassaan varmistaakseen itselleen ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Yritystoiminnan ollessa sivutoimista on mahdollisuus saada palkansaajakassasta soviteltua päivärahaa. Lähtökohta on selkeä – selkeää ei kuitenkaan aina ole mikä on päätoimisen ja sivutoimisen yrittäjyyden raja – milloin yritystoiminta alun perin voidaan katsoa sivutoimiseksi ja toisaalta, milloin sivutoimiseksi katsottu yritystoiminta muuttuukin päätoimiseksi.
Yritystoiminta voidaan katsoa sivutoimiseksi riittävän pitkän työhistorian perusteella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö on palkkatyön ohella samanaikaisesti harjoittanut yritystoimintaa. Palkkatyön ja yrittäjyyden on ollut olla samanaikaista riittävän pitkän ajan. Edellytyksenä on, että henkilö on yritystoiminnan aikana samanaikaisesti tehnyt kokoaikatyötä vähintään 6 kuukautta. Mikäli yritystoimintaa on harjoitettu samanaikaisesti osa-aikaisen työsuhteen kanssa, niin edellytyksenä on, että henkilö on samanaikaisesti täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon. Yritystoiminta voidaan osoittaa sivutoimiseksi myös päätoimisilla opinnoilla, jotka ovat kestäneet vähintään 6 kuukautta.
Kun yritystoiminta katsotaan edellä mainituin tavoin sivutoimiseksi työhistorian perusteella, tarkoittaa se sitä, että henkilön jäädessä työttömäksi, hän on oikeutettu soviteltuun päivärahaan. Mutta yritystoiminta ei saa työttömyyden alettua laajentua – jos yritystoiminta laajenee siitä mitä se on ollut palkkatyön aikana, arvioi TE-toimisto tilannetta uudelleen ja tekee päätöksen pää- tai sivutoimisuudesta.
On myös mahdollista, että henkilöllä on ns. pöytälaatikkofirma eli yritystoiminta ei ole ollut toiminnassa palkkatyön aikana. Myös tällainen yritystoiminta voidaan katsoa sivutoimiseksi riittävän pitkän työssäolon perusteella. Jos yritys otetaan käyttöön työttömyyden alettua, niin TE-toimisto arvioi toiminnan luonteen sen hetken tilanteen mukaan.
Mitkä seikat vaikuttavat siihen, milloin sivutoiminen yritystoiminta muuttuukin päätoimiseksi? Tähän arvioon ei vaikuta yksinomaan tulojen puuttuminen tai niiden vähäisyys. Keskeistä tässä arvioinnissa on yritystoiminnan vaatima työmäärä. Mikäli yritystoiminnan vaatima työmäärä on sellainen, että se olisi esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle, niin alun perin sivutoimiseksi katsottu yritystoiminta muuttuu päätoimiseksi.
Sellaiselle työttömälle henkilölle, joka haluaa säilyttää palkansaajastatuksen työttömyysturvassa, mutta samanaikaisesti harjoittaa pienimuotoista yritystoimintaa, tilanne on hankala. Selkeitä etukäteen tiedossa olevia kriteereitä ”yritystoiminnan vaatimalle työmäärälle” ei ole. Tietynlainen turvallinen raja on ollut 300 euron suojaosa – työtön henkilö on voinut siihen asti turvallisesti harjoittaa yritystoimintaa ilman, että se vaikuttaa ollenkaan päivärahan määrään. Tämän suojaosuuden poistuessa ei ole mitään euromääräistä rajaa eikä myöskään mitään tiedossa olevaa työtuntirajaa, minkä sisällä sivutoimista yrittäjyyttä voisi turvallisesti harjoittaa menettämättä palkansaajastatusta. Ratkaisu tehdään aina yritystoiminnan vaatiman työmäärän ja tätä kautta myös siihen käytettävän työajan perusteella. Ja aina viime kädessä ratkaisu perustuu TE-toimiston kokonaisharkintaan! Selvää kuitenkin lienee, että jatkossakaan yksittäiset työttömyyden aikana tehdyt yritystoimeksiannot eivät muuta sivutoimista yrittäjyyttä päätoimiseksi.
√ sivutoiminen yrittäjyys ei ole este palkansaajakassaan kuulumiselle ja sovitellun päivärahan maksamiselle
5. Arvonlisäverovelvollisuus
Arvonlisäverotus koskee liiketoiminnan muodossa tapahtuvaa tavaroiden ja palveluiden myyntiä. Verovelvollisuus ei ole riippuvainen yritysmuodosta, vaan sen piirissä ovat niin toiminimellä yritystoimintaa harjoittavat kuin avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt, osakeyhtiöt ja osuuskunnat. Myös työkorvausta saavat voivat olla arvonlisäverotuksen piirissä.
Sivutoiminen yrittäjä on velvollinen maksamaan arvonlisäveron, jos kyse ei ole vähäisestä liiketoiminnasta. Arvonlisäveroa joutuu maksamaan, jos liikevaihto tilikaudessa (12 kuukautta) ylittää 15 000 euroa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että arvonlisäverovelvollisuus alkaisi vasta 15 000 euron jälkeen. Jos liikevaihto tilikaudella ylittää 15 000 euroa, on koko myynti verollista ja siitä joutuu maksamaan arvonlisäveron. Ikävät yllätykset voi välttää ilmoittautumalla arvonlisäverovelvolliseksi, vaikka ei ole varmaa tietoa siitä, että liikevaihto ylittäisi 15 000 euroa. Jos käy niin, että 15 000 euron raja ei ylity, on yrittäjällä mahdollisuus saada maksettu arvonlisävero takaisin.