Tekijänoikeus

Tekijänoikeus perustuu tekijäoikeuslakiin: ”sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen”. Kirjallisella teoksella tarkoitetaan kaunokirjallista teosta (esim. romaani, novelli, runo), selittävää kirjallista teosta (esim. lehtiartikkeli, raportti, oppikirja) tai suullista esitystä (esim. puhe, luento, esitelmä). Taiteellisia teoksia puolestaan ovat näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos, sävellysteos, kuvataiteen teos, rakennustaiteen teos sekä taidekäsityön ja taideteollisuuden tuote.

Tekijänoikeus on teoksen suojaa

Tekijänoikeus suojaa teosta; se ei tuo suojaa idealle, aiheelle, ajatukselle, menettelytavalle, toimintamenetelmälle eikä keksinnölle. Myöskään mikä tahansa kirjallinen tai taiteellinen teos ei saa suojaa, vaan teokselta edellytetään teoskynnyksen täyttymistä. Teoksen tulee olla itsenäinen ja omaperäinen. Siinä tulee jollakin tavoin näkyä tekijän persoonallinen panos ja sen tulee olla tekijän oma luomus. Tekijänoikeus suojaa eivät saa tuotteet, jotka ovat syntyneet mekaanisen työskentelyn tuloksena tai kopioimalla jo olemassa olevia teoksia.

Tekijänoikeus suojaa myös jälkiperäisteoksia. Näitä ovat käännökset ja muut muunnelmat, jotka ovat itsenäisiä ja omaperäisiä. Täten esimerkiksi kääntäjällä on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa. Kääntäjällä ei ole kuitenkaan oikeutta määrätä teoksesta tavalla, joka loukkaa tekijän oikeutta alkuperäisteokseen. Myös kokoomateos voi jälkiperäisteoksena saada tekijänoikeussuojaa. Edellytyksenä on, että kokoomateoksessa aineiston valikointi ja järjestäminen on itsenäistä ja omaperäistä.

Tekijänoikeus kuuluu aina sille, joka on luonut teoksen eli aina luonnolliselle henkilölle. Yritys tai muu yhteisö ei voi saada tekijänoikeutta itselleen.

Mitä oikeuksia tekijänoikeus tuo?

Tekijänoikeus sisältää taloudelliset oikeudet ja moraaliset oikeudet. Taloudelliset oikeudet käsittävät oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita tai saattamalla se yleisön saataviin. Nämä antavat siis tekijälle yksinomaisen oikeuden määrätä teoksensa käytöstä. Teoksen käyttämiseen – on se sitten kopiointia, painamista, siirtämistä laitteelle, missä se voidaan toisintaa, tallentamista palvelimelle, josta se on saatavilla, teoskappaleiden myymistä, vuokraamista – tarvitaan tekijän lupa.

Taloudellisissa oikeuksissa on kysymys rahasta, kun taas moraaliset oikeudet suojaavat tekijän taiteellista arvoa ja kunniaa. Moraalisiin oikeuksiin kuuluvat muun muassa isyysoikeus ja respektio-oikeus. Isyysoikeus pitää sisällään sen, että tekijän nimi on ilmoitettava, kun teoksesta valmistetaan kappaleita tai se saatetaan yleisön saataviin. Respektio-oikeus estää teoksen muuttamisen tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla.

Tekijänoikeutta on laissa rajoitettu. Rajoitukset perustuvat laissa säänneltyyn vapaaseen hyväksikäyttöoikeuteen, joista valmistaminen yksityiseen käyttöön on keskeisin. Myös sopimuslisenssi- ja pakkolisenssijärjestelmät tuovat rajoituksia tekijänoikeuteen. Tekijänoikeus alkaa teoksen luomisesta ja on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta.

Tekijänoikeuden luovuttaminen

Tekijänoikeus voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain. Tekijänoikeuden luovutus pitää sisällään taloudellisten oikeuksien kokonais- tai osittaisluovutuksen, sillä moraalisista oikeuksista luopuminen ei ole pääsääntöisesti mahdollista. Ääripäitä luovutussopimuksissa edustavat toisaalta kokonaisluovutus ja toisaalta käyttöoikeuden antaminen. Näiden väliin jää erilaisia osittaisluovutuksen muotoja, jotka voivat koska teoksen kappaleiden valmistamista, välittämistä, julkista esittämistä, levittämistä, myymistä tai näyttämistä.

Tekijänoikeuden kokonaisluovutus pitää sen, että tekijä menettää kaikki hänelle kuuluvat taloudelliset yksinoikeudet. Luovutussopimuksen myötä nämä siirtyvät luovutuksensaajalle. Kokonaisluovutuksia tavanomaisempia ovat osittaisluovutukset. Osittaisluovutus voi olla yksinomainen, joka tarkoittaa sitä, että ainoastaan luovutuksensaaja saa käyttää teosta luovutuksen tarkoittamalla tavalla. Yksinomaisen osittaisluovutuksen vastakohtana on rinnakkainen osittaisluovutus. Rinnakkainen osittaisluovutus ei estä tekijää käyttämästä teosta hyväkseen tai luovuttamasta vastaavaa oikeutta myös muille. Usein tällöin on kysymys käyttöluvan myöntämisestä. Esimerkiksi teoksen kappaleiden valmista koskeva luovutussopimus on usein yksinomainen, jolloin tätä oikeutta ei voi luovuttaa muille. Esimerkkinä rinnakkaisesta osittaisluovutuksesta voidaan puolestaan mainita oikeus teoksen esittämiseen. Usein esittämisoikeus luovutetaan useille samanaikaisesti. Tekijänoikeuden luovuttaminen voi koskea myös teosta, mikä ei ole vielä valmistunut. Tällöin jo teoksen laatimista koskevassa toimeksiantosopimuksessa sovitaan tekijänoikeuksien siirtymisestä kokonaan tai osittain.

Tekijä ja luovutuksensaaja voivat vapaasti sopia luovutuksen ehdoista luovutussopimuksissa. Laki asettaa kuitenkin tiettyjä ehtoja luovutussopimuksille. Tekijänoikeuslain mukaan luovutus ei pidä sisällään oikeutta teoksen muuttamiseen tai edelleen siirtämiseen, mikäli tätä ei ole luovutussopimuksessa erikseen sovittu.

Tekijänoikeusjärjestöt

Suomessa toimii kuusi tekijänoikeusjärjestöä:

APFI – av-tuotantoyhtiöiden edunvalvonta- ja tekijänoikeusyhdistys, www.apfi.fi

Gramex – esittävien taiteilijoiden ja musiikintuottajien tekijänoikeusjärjestö, www.gramex.fi

Kopiosto – tekijöiden, kustantajien ja esittävien taiteilijoiden yhteinen tekijänoikeusjärjestö, www.kopiosto.fi

Kuvasto – visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys, www.kuvasto.fi

Sanasto – kirjallisuuden alan tekijänoikeusjärjestö, www.sanasto.fi

Teosto – säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikin kustantajien tekijänoikeusjärjestö, www.teosto.fi

Teollisoikeudet

Teollisuusoikeudet eivät anna suojaa suoraan lain nojalla. Mikäli keksinnön haluaa suojata, tulee teollisuusoikeutta erikseen hakea.

Patentti

Patentissa on kysymys kielto-oikeudesta. Patentti tuo sen saajalle yksinoikeuden, jonka perusteella voi kieltää muilta patentilla suojatun keksinnön ammattimainen hyväksikäyttö. Patentinhaltijan tulee itse valvoa, ettei kukaan loukkaan hänen yksinoikeuttaan.

Patentti voidaan myöntää teollisesti käyttökelpoiseen keksintöön. Keksintö voi olla laite, tuote, jonkin tuotteen valmistusmenetelmä tai uusi käyttötapa. Teollisella käyttökelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että keksintö tuo konkreettisen ratkaisun johonkin tekniseen ongelmaan. Teollinen käyttökelpoisuus tulkitaan tässä yhteydessä kuitenkin laajasti; myös esim. kaupassa ja käsityöammateissa tarvittavat menetelmät ja laitteet voivat olla teollisesti käyttökelpoisia. Patentoitavana keksintönä ei pidetä pelkkää matemaattista menetelmää, taiteellista luomusta eikä suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää, älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten.

Patentin saaminen edellyttää keksinnöltä absoluuttista uutuutta. Mikäli keksintö on tullut jollakin tavoin tunnetuksi ennen hakemispäivää, ei patenttia voida myöntää. Uutuuden lisäksi edellytetään myös keksinnöllisyyttä. Tällä tarkoitetaan sitä, että keksinnön tulee olennaisesti erota ennestään tunnetuista.

Patenttia haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta, joka tutkiin keksinnön uutuuden ja keksinnöllisyyden. Myönnetty patentti pidetään voimassa maksamalla vuosimaksut. Patentti on voimassa enintään 20 vuotta hakemuspäivästä. Patentinhaltija voi myydä patentin tai voi myöntää sen suojaamaan keksintöön käyttöluvan korvausta eli ns. rojaltia vastaan.

Hyödyllisyysmalli

Hyödyllisyysmallilla tarkoitetaan hakijalle rekisteröityä yksinoikeutta keksinnön ammattimaiseen hyväksikäyttöön. Hyödyllisyysmallioikeuden voi saada tekniseen keksintöön, jota voidaan käyttää teollisesti. Kyse voi olla tuotteesta, laitteesta, kemiallisten aineiden seoksesta. Hyödyllisyysmallilta edellytetään absoluuttista uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Keksinnöllisyydellä tässä yhteydessä tarkoitetaan selvää eroavuutta siitä, mikä on aikaisemmin tunnettu.

Hyödyllisyysmalli rekisteröidään hakemuksesta, joka toimitetaan patentti- ja rekisterihallitukselle. Patentti- ja rekisterihallitus ei tutki keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä, vaan se tutkii sen, että hakemus on muodollisesti oikein laadittu ja että kyseessä on lain tarkoittama keksintö. Tämän vuoksi hyödyllisyysmallisuojan voi saada nopeammin kuin patentin ja se on myös halvempi, koska siitä ei tarvitse maksaa muita maksuja kuin rekisteröintimaksu.

Hyödyllisyysmallin rekisteröinti on voimassa neljä vuotta. Se voidaan uudistaa neljäksi vuodeksi ja sen jälkeen vielä kahdeksi vuodeksi. Myös hyödyllisyysmalli on oikeus, joka voidaan myydä tai sen haltija voi myöntää siihen käyttöoikeuden korvausta vastaan.

Mallioikeus

Mallioikeus antaa yksinoikeuden mallin hyväksikäyttöön. Mallin hyväksikäytöllä tarkoitetaan muun muassa mallin mukaisen tuotteen tai mallin sisältämän tuotteen valmistamista, markkinointia, maahantuontia.

Patentilla ja hyödyllisyysmallilla suojataan teollisesti hyödynnettävien teknisten ideoiden konkreettista toteutusta. Malli antaa puolestaan suojaa tuotteen muotoilulle. Mallioikeus suojaa tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka ilmenee tuotteen tai sen koristelun piirteistä. Kysymys on muun muassa linjojen, ääriviivojen, muodon, värien, pintarakenteen ja materiaalin antamasta kokonaisvaikutelmasta. Suojan kohteena on aina konkreettinen tavara tai sen osa. Mallisuojan voi saada esimerkiksi tuoli tai sen istuimen osa. Tavaran osalta ei edellytetä itsenäisyyttä. Täten mallisuojan voi saada kankaan kuosi, koristekuvio kankaita varten, graafinen merkki ja kirjasinlaji.

Mallioikeuden saaminen edellyttää mallin rekisteröintiä, jota haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta. Rekisteröinnin edellytyksenä on mallin uutuus ja yksilöllisyys. Uutuudella tarkoitetaan sitä, että malli ei ole tullut julkiseksi ennen rekisteröinnin hakemuspäivää. Yksilöllisyydellä tarkoitetaan sitä, että mallin tulee erota aikaisemmin tunnetuksi tulleesta. Lisäksi mallin tulee olla luovan henkisen työn tulos; tämän vuoksi yksinkertaiset ja tavanomaiset mallit eivät saa suojaa. Mallin rekisteröinti on voimassa viisi vuotta ja se voidaan uusia neljästi viideksi vuodeksi kerrallaan. Mallioikeuden haltija voi myydä oikeutensa kokonaan tai osittain ns. käyttöoikeutena.

Tavaramerkki

Tavaramerkin rekisteröinti Patentti- ja rekisterihallituksessa tuo yksinoikeuden sen käyttöön. Yksinoikeus pitää sisällään sen, että vain tavaramerkin haltija saa yksin käyttää sitä tavaroidensa ja palvelujensa tunnuksena. Yksinoikeus pitää sisällään oikeuden kieltää muita käyttämästä merkkiä tai siihen sekoitettavissa olevaa toista merkkiä.

Tavaramerkki voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti. Se voi esimerkiksi olla sana, kuvio, kirjain- tai numeroyhdistelmä, äänimerkki, iskulause. Tavaramerkin rekisteröinti edellyttää, että se on erottamiskykyinen eikä se saa olla sekoitettavissa muiden tavaramerkkeihin tai toiminimiin.

Tavaramerkin rekisteröinti on voimassa 10 vuotta hakemuspäivästä ja se voidaan uudistaa aina 10 vuodeksi uudelleen. Tavaramerkin haltija voi luovuttaa sen edelleen tai antaa siihen lisenssin.

Lisätietoja teollisoikeuksista ja niiden hakumenettelystä saa osoitteesta: www.prh.fi