Suomessa hyväksyttiin vientimallia koskeva lainsäädäntö 17.12.2024 ja se astui voimaan 1.1.2025. Vientimalli on herättänyt vilkasta keskustelua työmarkkinoilla. On varmaa, että palkkatasa-arvo ja työmarkkinoiden toimivuus pysyvät tiiviisti julkisen keskustelun aiheina tulevaisuudessakin. Mutta mitä vientimalli oikeastaan tarkoittaa Akavan Erityisalojen jäsenjärjestöjen jäsenille ja heidän työehdoilleen?

Mikä on vientimalli ja miksi se herättää keskustelua?

Vientimallilla tarkoitetaan sitä, että vientialat määrittävät palkankorotusten tason eli ns. yleisen linjan. Muiden alojen korotukset eivät voi ylittää tätä tasoa. Lakisääteinen vientimalli tarkoittaa puolestaan, että tämä käytäntö kirjataan lainsäädäntöön.

Myös Akavan Erityisalat on kritisoinut vientimallia alusta asti. Näkemyksemme mukaan malli kaventaa työmarkkinaosapuolten sopimusvapautta ja heikentää sovittelijan riippumattomuutta, mikä voi vaarantaa sovitteluinstituution merkityksen. Vientimallilaki on myös ongelmallinen kansainvälisten sopimusten, kuten ILO:n, näkökulmasta. ILO kieltää viranomaisten toimet, jotka rajoittavat ammattiliittojen toimintaa tai puuttuvat työehtosopimusneuvotteluihin.

Malli on problemaattinen erityisesti nais- ja miesalojen välisen palkkatasa-arvon vuoksi. Naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvon parantaminen ei merkittävällä tavalla ole mahdollista, jos nämä alat saavat enintään vain saman prosentuaalisen korotuksen kuin miesvaltainen vientiala. Esimerkiksi kunta-alan työntekijäliitot saivat vuonna 2022 sopimuksen, joka ylitti vientialojen palkankorotustason.

Lakisääteinen vientimalli – mitä uusi lainsäädäntö tuo mukanaan?

Vientimallilaki astui voimaan tammikuussa 2025 ja siitä voidaan ennakoida tulevaisuudessa mielenkiintoisia tulkintoja. Tässä on perusteluita avattu hieman tarkemmin. Lain mukaan sovittelijan on kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta.

Hallituksen esityksen yleisissä perusteluissa todettiin, ettei yleistä linjaa ole mahdollista määritellä yksiselitteisesti lain tasolla. Merkittävän vientialan määrittelyä ei pidetty tarkoituksenmukaisena, sillä vientialojen osuus kokonaisviennistä vaihtelee tilanteesta riippuen. Työehtosopimusten solmimiseen ja päänavaajaksi ryhtymiseen vaikuttavat aina ajankohtainen työmarkkinatilanne ja talouden suhdanteet. Tämän vuoksi lakiin ei lopulta kirjattu yksityiskohtaista yleistä linjaa, sillä sen katsottiin olevan vaikeasti toteutettavissa.

Säännöskohtaisissa perusteluissa korostuu kuitenkin vientimallin merkitys. Kun vertaillaan hallituksen esityksen laajoja yleisperusteluja ja suppeampia säännöskohtaisia perusteluja, yleisperustelut nousevat kokonaisuudessa keskiöön. Juuri yleisperusteluissa tuodaan esiin uudistusten merkitys ja tavoitteet.

Vaikutukset palkkatasa-arvoon

Esityksessä todetaan, että sovittelijan harkintavalta mahdollistaa myös palkkatasa-arvoa edistävät ratkaisut. Sovittelijalle jätetään harkintavaltaa huomioida tasa-arvo esimerkiksi palkantarkistusten tai tekstikysymysten kautta, mutta esityksen perustelut jäävät tältä osin puutteellisiksi ja ristiriitaisiksi.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että esityksen perustelut olivat osin ristiriitaisia ja jättivät avoimeksi sen, miten kansainväliset velvoitteet palkkatasa-arvon edistämisestä huomioidaan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta puolestaan painotti, että sovittelijan on kaikessa toiminnassaan edistettävä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa lain määrittämissä rajoissa. Valiokunnat selvensivät ja tarkensivat merkittävästi nyt säädettävän lainmuutoksen suhdetta palkkatasa-arvoon.

Mitä seuraavaksi?

Vientimalli on merkittävä muutos Suomen työmarkkinakentässä, ja vain aika näyttää sen lopulliset vaikutukset käytännön sovittelutyössä. Vaikka hallituksen esityksen perustelut olivat ristiriitaisia ja herättivät avoimia kysymyksiä, valiokunnat selvensivät lain suhdetta palkkatasa-arvon edistämiseen. Sovittelijan tasa-arvovelvoitetta onkin kuvattu vientimallin harvoiksi valopilkuiksi, sillä se pakottaa huomioimaan sukupuolten väliset tasa-arvokysymykset palkkaratkaisuja tehtäessä.

Yhteistyön merkitys työmarkkinoiden murroksessa

On huomioitava, että sovittelijan tehtävä on aina tapauskohtainen, ja hän tekee virkavastuulla harkintansa silmällä pitäen kansantalouden kokonaisetuja, tasa-arvoa sekä työmarkkinoiden toimivuutta. Tätä silmällä pitäen Akavan Erityisalojen jäsenille tärkeintä on pysyä ajan tasalla ja aktiivisesti mukana vaikuttamassa omaan työmarkkinatilanteeseensa. Yhdessä voimme varmistaa, että jäsenistömme työn arvostus ja reilu palkkakehitys säilyvät tulevaisuudessa.

Teksti: johtava juristi Jenni Salonen, Akavan Erityisalat