Tulevaisuuden kehittäjä ja uudistaja – ehkä liiankin?
Taustalle voin todeta, että olen toiminut työnantajavirassa henkilöstö- ja hallintojohdossa parikymmentä vuotta työurastani, viime vuodet erilaisissa asiantuntija- ja kehittämistehtävissä. Olen tehnyt paljon rekrytointeja ja vastannut osaamisen kehittämisestä.
Ikäsyrjintä-aihe on mitä ajankohtaisin myös tämän hetkisen työelämän tilanteen vuoksi. Työllisyysasteen nosto yhteiskunnassa edellyttää systeemistä muutosta (kaikkien työikäisten osaamisen kehittämistä ja mahdollisuuksia pysyä työelämässä), johon kuuluu myös rekrytoijien ja työnantajien asenteiden ja toimintatapojen muutos.
Tällä hetkellä rekrytoidaan usein kapealla ikähaarukalla henkilöitä, 30-45- vuotiaita ja nopeasti hyödynnettävää syväosaamista. Generalisteja ja tulevaisuuden työelämästä motivoituneita halukkaita, uuden oppijoita iästä riippumatta ei niinkään rekrytoida vaikka puheissa näin todetaan. Myöskään nuoret eivät pääse työelämään. Neljäsosa Uudenmaan työttömistä on alle 30 vuotiaita nuoria. Oppilaitoksia palkitaan taloudellisesti nopeasta työllistymisestä eivätkä nuoret saa harjoittelupaikkoja kuten ennen eivätkä täten työelämässä tarvittavaa kokemusta. Syrjintä työelämässä koskee monia ryhmiä.
Omakohtaiset havaintoni tältä keväältä 2020 (olen syntynyt 1960):
Henkilöstön kehittämisasiantuntija
”Nimitettävä henkilö vastaa henkilöstön osaamisen ja esimiestyön kehittämisen suunnittelusta ja koordinoinnista sekä työhyvinvointitoiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä.”
(arvostettu valtiotyönantaja: KRP, Tikkurila)
Olin ilmapiiriltään sinällään mukavassa haastattelussa, jossa hallintojohtaja kesken haastattelun kysyi, että ”luuletko, että oikeasti jaksaisit vielä tehdä töitä”. Henkilöstöpäällikkö katsoi vaivaantuneena pöytää.
Henkilöstön kehittämispäällikkö
(arvostettu kuntapuolen työnantaja, kuntayhtymä: HUS/ Helsingin yliopistollinen sairaala)
Haastattelussa tuli olo, etten ollut toivottu, vaan olivat velvoitettuja julkisena työnantajana minua haastattelemaan. Haastattelun jälkeen sain puhelun, jossa henkilöstöjohtaja kertoi, että ”minulla oli niin paljon osaamista, mutta etsivät juniorimpaa”. Työtehtävät ja etsittävät osaamiset haussa eivät kuitenkaan tähän suuntaan viitanneet millään tavalla. Nimitysmuistiota ei jaettu. Tuli olo, että osaamista oli liian paljon ja että olin ollut kilpailija tai uhka esimiehelle.
Nimimerkki: Tulevaisuuden kehittäjä ja uudistaja – ehkä liiankin?