Valtion virkamieslakiin on vuoden alusta tullut odotettu muutos, kun viran tai virkasuhteen hakijoille avautui mahdollisuus valittaa viran tai virkasuhteen nimityspäätöksistä. Muutos koskee niitä, jotka hakevat vakinaisia virkoja tai yli kaksi vuotta kestäviä määräaikaisuuksia. Lakimuutos on merkittävä sekä viranhakijan oikeusturvan että jälkikäteen tapahtuvan tuomioistuinkontrollin näkökulmasta.

Aiemmin nimityspäätöksistä ei lain mukaan saanut valittaa. Valituskieltoa on perusteltu erityisesti viranomaisen toiminnan häiriöttömällä jatkuvuudella ja viranhoidon epävarmuustilanteen välttämisellä. Nyt uusi lainsäädäntö lähenee tasapuolisuutta suhteessa kunnalliseen viran tai virkasuhteen hakijaan, sillä kunnallisista nimityspäätöksistä on saanut valittaa jo aiemmin.

Lakimuutos ei tarkoita, että kaikista nimityspäätöksistä saisi valittaa. Valitusoikeutta ei ole, jos kyseessä on nimitys enintään kahden vuoden määräajaksi. Tätä ratkaisua voidaan kritisoida, sillä se jättää ison osan nimityspäätöksistä valituskiellon piiriin. Lain esitöissä tilannetta perustellaan sillä, että pitkien käsittelyaikojen vuoksi tuomioistuimen päätös tulisi vasta siinä vaiheessa, kun määräaikaisuus on jo päättynyt tai on päättymäisillään.

Valitusoikeutta ei ole myöskään silloin, kun päätös koskee nimittämistä lain nojalla ilman avointa julkista hakua. Eräitä korkeimpia virkoja ja sotilasvirkoja koskee myös poikkeussääntely.

Mitkä ovat hakijan oikeudet?

Viranomaisen velvollisuus on toimittaa jokaiselle hakijalle päätös siitä, kuka hakijoista on nimitetty. Hakija, joka ei ole tullut valituksi, voi tehdä päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen. Uutta lakia sovelletaan sellaisiin nimityspäätöksiin, jotka on tehty lain voimaantulon jälkeen. Akavan Erityisalojen jäsen voi olla yhteydessä julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvonnan lakimieheen (puh. 0800 135 380 arkisin klo 9–14) sen arvioimiseksi, mitkä menestymisen mahdollisuudet valituksella voi olla.

On kuitenkin huomattava, ettei hallintotuomioistuin voi valituksen perusteella määrätä toista henkilöä nimitetyn sijasta virkaan tai virkasuhteeseen. Tuomioistuin ei voi myöskään korvata viranomaisen tekemää nimitysharkintaa. Se voi ainoastaan kumota valituksenalaisen lainvastaisen nimityspäätöksen tai päätöksen kumottuaan palauttaa asian viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Jos jutun häviää, maksettavaksi voi tulla 260 euron suuruinen oikeudenkäyntimaksu. Maksua ei peritä, jos voittaa jutun.

Hallinto-oikeus ei myöskään määrää rahallista korvausta tai hyvitystä lainvastaisesta päätöksestä. Poikkeuksena on vaatimus, jossa vastapuolen tulisi korvata omat oikeudenkäyntikulut. Jos kyseessä on syrjintäperuste (sukupuoli, ikä, alkuperä, kieli tms.), rahallista hyvitystä voi vaatia yleisessä tuomioistuimessa erillisenä prosessina.

Mitkä ovat nimitetyn oikeudet?

Nimitetty voi joutua ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa ilo ja innostus valituksi tulemisesta sekoittuvat huoleen siitä, mitä tapahtuu, jos nimityspäätöksestä valitetaan. Uuden lain mukaan päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta valitusajasta tai vireillä olevasta valituksesta nimitetty voi halutessaan aloittaa työnsä.

Kannattaa huomata, että lain esitöiden mukaan nimitetyllä ei ole velvollisuutta alkaa hoitaa virkaa tilanteessa, jossa päätös ei ole lainvoimainen. Tämä perustuu siihen, ettei nimitetyllä voi olla varmuutta tehtävän jatkuvuudesta, sillä nimityspäätös voi tulla oikeudenkäynnissä kumotuksi. Nimitetty voi aloittaa virassaan vasta kun päätös on saanut lainvoiman. Tällaisessa tilanteessa viranomainen voi järjestää tehtävien hoitamisen väliaikaisesti muulla tavoin, esimerkiksi nimittämällä virkamiehen määräajaksi tehtäviä hoitamaan.

Jo ennestään valtion virassa olevalla tilanne on helppo, sillä hänellä on oikeus saada virkavapaata aikaisemmasta virkasuhteestaan siihen saakka, kunnes nimityspäätös saa lainvoiman. Virkamiehen katsotaan eronneen aikaisemmasta valtion virasta vasta silloin, kun nimityspäätös on saanut lainvoiman. Jos työskentelee valtiolla tai muualla työsuhteisena tai kunnan viranhaltijana, samaa ehdotonta oikeutta ei ole. Näissä tilanteissa aiemmalta työnantajalta voi hakea harkinnanvaraista työ- tai virkavapaata.

Mitä ongelmia lakiuudistus voi aiheuttaa?

Valitusoikeus voi aiheuttaa ongelmia niin yksilölle kuin viranomaisellekin. Yksi ikävimmistä yksittäistä virkamiestä koskevista tilanteista voi syntyä, jos jo valittu ja tehtävässä aloittanut menettää työpaikkansa valituksen vuoksi. Myös valtion maine kilpailukykyisenä työnantajana voi kärsiä, kun mielikuva valtiosta työnantajana, jossa työpaikan pysyvyys voidaan taata, heikkenee.

Lisäksi tuomioistuinten pitkät käsittelyajat voivat heikentää valitusinnokkuutta, mutta toisaalta myös haitata viranhoitoa. Oikeudenkäynti voi kestää jopa vuosia, etenkin silloin, jos asia etenee korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

On esitetty epäilyjä, joiden mukaan lakimuutos voi houkuttaa virastoja muuttamaan palvelussuhteitaan yhä enemmän työsuhteisiksi niiden tehtävien osalta, jotka perustuvat muuhun kuin julkisen vallan käyttöön. Näin virastot välttyisivät valituksista aiheutuvilta ongelmilta. Valtio voi tietyissä rajoissa valita palvelussuhteen muodon virka- ja työsuhteen väliltä. Työsuhteisiin sovelletaan työsopimuslakia eikä työsuhteeseen ottamisesta voi tehdä samanlaista valitusta kuin virkaan tai virkasuhteeseen nimittämisestä. Jos tehtävässä käytetään julkista valtaa, palvelussuhteen muodon on oltava virkasuhde. Virastoja voi myös houkuttaa määräaikaisuuksien asettaminen niin lyhyiksi, ettei valitusoikeutta synny. Lain mukaan virkamies tulisi kuitenkin lähtökohtaisesti nimittää koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi.

Lisäksi valittamisen kääntöpuolena on se, ettei valituksen menestymisestä huolimatta lopputulos välttämättä ole toivottu. Valittajalla ei ole ehdotonta oikeutta tulla valituksi virkaan tai virkasuhteeseen. Lisäksi mahdollisen uuden hakuprosessin tuloksena valituksi voi tulla sama henkilö, joka alun perin valittiin tai jopa joku aivan uusi hakija.