Liukuva työaika on hyvin yleisesti käytössä asiantuntijatyössä. Sen käyttö ei ole kuitenkaan automaattista, vaan siitä tulee sopia.

Liukuvan työajan järjestelmässä työntekijä saa sovituissa rajoissa päättää oman työaikansa alkamis- ja päättymisajan. Kun liukuvasta työajasta on sovittu, niin sen käytöstä päättää työntekijä; ei työnantaja. Voidaankin sanoa, että liukuvan työajan järjestelmä on työntekijälähtöinen järjestelmä.

Mitä liukuvan työajan sopimuksessa tulee vähintään sopia

Liukuvassa työajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukuma-aika. Vaikka liukuvaa työaikaa koskeva sopimus on vapaamuotoinen, niin on suositeltavaa, että se tehdään kirjallisesti. Työaikalaki myös määrittelee sopimuksen vähimmäissisällön ja siinä tulee sopia ainakin seuraavat seikat:

• Yhdenjaksoinen kiinteä työaika – tällä tarkoitetaan aikaa, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla.
• Työajan vuorokautinen liukumaraja – tällä tarkoitetaan aikaa, jolla säännöllistä vuorokautista työaikaa voi pidentää tai lyhentää. Se voi enintään olla neljä tuntia. Jos säännöllinen työaika on 7,5 tuntia ja liukumarajaksi on sovittu +/- 4 tuntia, niin liukuman puitteissa säännöllinen työaika voi olla 3,5 tunnin ja 11,5 tunnin välillä.
• Liukuma-aikojen sijoittaminen – tällä tarkoitetaan aikoja, joiden rajoissa työntekijä päättää työpäivän aloittamisesta ja sen lopettamisesta.
• Lepoaikojen sijoittaminen – tällä tarkoitetaan ruokataukoa, joka voi olla kiinteä esimerkiksi klo 12.00 tai liukuva esimerkiksi klo 11–13.00.
• Säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymä – tällä tarkoitetaan työajan plus- ja miinussaldoa.

Liukuvan työajan järjestelmässä työajan plus- ja miinussaldoja tarkastellaan 4 kuukauden seurantajaksoissa. Seurantajakson päättyessä pluskertymä saa olla enintään 60 tuntia, ellei liukuvan työajan sopimuksessa ole sovittu pienemmästä enimmäiskertymästä. Työajan miinuskertymä saa seurantajakson päättyessä olla enintään 20 tuntia, ellei liukuvan työajan sopimuksessa ole sovittu pienemmästä kertymästä. Tältä osin on huomattava, että seurantajakson sisällä kertymät voivat olla suurempia, mutta seurantajakson päättyessä niiden tulee olla sallituissa enimmäismäärissä. On siis mahdollista, että seurantajakson sisällä pluskertymää on esimerkiksi 80 tuntia ja miinuskertymää 30 tuntia, mutta seurantajakson päättyessä niiden tulee laskea sallittuihin enimmäismääriin.

Lähtökohtaisesti liukuvassa työajassa on tarkoituksena tasata liukumat tekemällä lyhyempää työpäivää liukuvan työajan puitteissa. Pääperiaate on, että työntekijä itse huolehtii työaikasaldon tasaamisesta. Mutta myös työnantajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että sovittuja liukumarajoja on mahdollista noudattaa. Jos saldokertymää ei ole mahdollista tasata liukumien puitteissa, on mahdollista sopia, että plussaldoa vähennetään pitämällä osittaisia tai kokonaisia vapaapäiviä. Käytännössä usein sovitaan näin.

Ylityön muodostuminen ja liukuva työaika

On tärkeää pitää erillään työn tekeminen liukumaa käyttäen ja ylityön tekeminen, jotka ovat kaksi eri asiaa. Työnantaja ei voi velvoittaa työntekijää käyttämään liukumaa. Työntekijä voi oman harkintansa mukaan tehdä liukuman rajoissa pidemmän työpäivän, jos töitä on paljon. Jos taas on tilanne, jossa työnantaja pyytää työntekijää tekemään pidemmän työpäivän, niin kyse on ylityöstä, josta tulee maksaa ylityökorvaus. Siten myös liukuvan työajan järjestelmässä ylityötä on työnantajan aloitteesta tehty työ, joka ylittää säännöllisen vuorokautisen enimmäistyöajan. Näin ollen liukuvan työajan järjestelmässä ylityön syntymisen edellytys ei ole se, että liukuma-aika tai liukumasaldon enimmäiskertymä olisi täynnä. Usein kuitenkin ajatellaan siten, että jos liukumaraja olisi esimerkiksi klo 18.00 asti, niin ylityötä voisi syntyä vasta tämän jälkeen. Näin asianlaita ei ole.

Liukuva työaika työsuhteen päättyessä

Kun työsuhde päättyy, niin työntekijän tulee pyrkiä tasoittamaan liukumasaldo. Jos kuitenkin työaikasaldo on positiivinen työsuhteen päättyessä, tulee tämä korvata työntekijälle yksinkertaisen tuntipalkan mukaan. Vastaavasti jos liukumasaldo on negatiivinen, voidaan tämä vähentää loppupalkasta.

Toisin sopiminen työehtosopimuksella

Valtakunnallisella työehtosopimuksella on voitu sopia toisin enimmäiskertymästä, neljän kuukauden tarkastelujaksosta ja työaikasaldon ylitysten ja alitusten määrästä.

Teksti: lakimies Tuire Torvela, Akavan Erityisalat