Kirjastonhoitaja Johanna Nurminen kaipaa työpaikoille parempaa ikäjohtamista.

”Työskentelen kirjastoalalla vakituisena työntekijänä. Tein urani aluksi esihenkilötöitä, mutta uuvuin johtamiskulttuuriin, joka ei tuntunut ottavan ihmisiä tarpeeksi huomioon. Olen ollut pitkään tyytyväinen työhöni kirjastonhoitajana.

Viimeisen 20 vuoden aikana olen todennut, että työntekijöiden ikä vaikuttaa yhä enemmän siihen, minkälaisia työmahdollisuuksia heille tarjotaan. Kun kirjastomaailmaa kehitetään yhä teknisemmäksi, alalla pitkään toimineiden ammattilaisten kokemus saattaa alkaa näyttää vähemmän arvokkaalta. Esimerkiksi someosaamista saatetaan pitää tärkeämpänä kuin kokoelmien tai kirjallisuuden tuntemusta. Olisi tärkeää myös muistaa, että tekninen osaaminen ei ole iästä kiinni, vaan riippuu enemmän kunkin ihmisen kyvyistä ja kiinnostuksenkohteista. Useat ikätoverini ovat kokeneet, että 50 vuotta täytettyään heidät on sysitty pois tieltä, hiljaa nurkkaan istumaan. Siinä vaiheessa työelämää on jäljellä yli vuosikymmen, se on pitkä aika istua nurkassa.

Innokkaampi sai paikan

Hain viitisen vuotta sitten alan työpaikkaa, joka olisi sopinut minulle hyvin työkokemukseni ja koulutukseni puolesta. Paikan sai nuori, jolla ei ollut työpaikkaan vaadittavaa pätevyyttä. Perusteluja pyytäessäni haastattelijat totesivat, että nuori hakija oli ollut haastattelussa minua selvästi innokkaampi. Tällainen perustelu ei tuntunut minusta reilulta.

Olen itse yrittänyt puuttua sukupolvien välillä ammottavaan kuiluun ehdottamalla yhteistyöprojekteja nuorten työntekijöiden kanssa. Olen ideoinut esimerkiksi videosisältöjä, joiden kuvaamisessa heidän teknisestä osaamisestaan on ollut apua. Yhteistyössä molemmat oppivat toisiltaan asioita ja työyhteisö voi paremmin. Tunnen empatiaa myös nuoria kohtaan, he joutuvat todistelemaan itseään kovasti, jotta he pääsisivät etenemään työssään. Työuupumus on heidän parissaan yleistä. Toisaalta nykyään jäädään myös eläkkeelle hyvin uupuneina.

Hyvä esihenkilö on ikäjohtaja

Esihenkilötyö opetti minulle, että tärkeintä on selvittää, mikä omaa alaista motivoi. Minä en motivoidu samanlaisista asioista kuin nuori ihminen, mutta haluan nauttia työstäni ja kehittyä siinä. Olen lisännyt ammattitaitoani kouluttautumalla lasten ja nuorten sanataideohjaajaksi sekä kirjallisuusterapiaohjaajaksi töideni ohessa. Nyt uusi työnkuvani rakentuu tämän koulutuksen ympärille, olen siis itse luonut ja kehittänyt oman työtehtäväni. Olen onnekas, koska minulla on työyhteisössäni ollut mahdollisuus tällaiseen.

Ikäjohtaminen tarkoittaa sitä, että työtehtäviä jaettaessa otetaan huomioon työntekijän työuran pituus. Minun sukupolveni on käynyt läpi jo valtavan määrän organisaatio- ja järjestelmäuudistuksia. Melko tyypillistä on, että emme suhtaudu niihin enää innostuneesti ja odottaen, vaan lämpimällä huumorilla ja paljon nähneellä viisaudella. Hyvä esihenkilö ottaa tämän huomioon ja pyrkii lisäämään myös pitkän uran tehneiden alaistensa työhyvinvointia. Esimerkiksi vaatimus innostuneisuudesta ilman mitään motivoivia tekijöitä on varsin kohtuuton.

Johanna Nurminen

• Ikä: 52
• Jäsenyhdistys: Kuntien asiantuntijat – Kumulan jäsen vuodesta 2000

Teksti: Jenna Parmala, Noon

Kuvat: Susanna Kekkonen

> Akavan Erityisalojen ikäsyrjintä-verkkosivut