Keskusteluyhteys ja luottamus palautuvat ikäsyrjinnän jälkeen työpaikalla vähitellen.

”On surullista, että yli 30 vuoden työuran jälkeen jouduin yllättäen työpaikallani väheksytyksi ja syrjityksi juuri pitkän kokemukseni vuoksi. Kärsin ikäsyrjinnästä muutaman vuoden ajan. Kun tilanteeni työpaikalla oli pahimmillaan, sain apua ja tukea liittoni lakimiespalvelusta. Tuki oli todella tarpeen, sillä koin jääneeni vaikeimpina hetkinä työpaikallani täysin ilman turvaverkkoa.

Työpaikan vaihto kävi monta kertaa mielessäni, mutta onneksi en paennut vaikeaa tilannetta, vaan sinnittelin ja pidin kiinni oikeuksistani.

Väärät mielipiteet

Kaikki alkoi henkilömuutoksista. En osannut aavistaa ongelmia, kun esimies kertoi haluavansa toteuttaa uudistuksia ja muutoksia, joiden avulla voisi luotsata yritystä kohti tulevaisuutta. Yrityksemme pitkäaikaisena työntekijänä ajattelin, että kokemuksestani ja tiedoistani voisi olla hyötyä tässä projektissa, tunsinhan yrityksen vaiheet hyvin.

Olen myös ollut mukana monissa muutostilanteissa ja tiedän, mitä seurauksia niillä on ollut työyhteisölle ja työnteolle. Näistäkin asioista olisin mielelläni keskustellut uuden esimieheni kanssa.

Aika pian huomasin, ettei mielipiteitäni juurikaan arvostettu. Päinvastoin minua alettiin kohdella edistyksen jarruttajana ja vastarannan kiiskenä. Sitä oli vaikea ymmärtää, minähän vain halusin kertoa, minkälaisilla perusteilla ja seurauksilla asioita oli aikaisemmin tehty. Mielestäni on vaikeaa yleensäkään katsoa eteenpäin, jos ei tunne historiaa.

Esimies eristi työtehtävistä

Tuntui siltä, että olisin pärjännyt työyhteisössä paremmin, jos olisin ollut nuori ja ilman kaikkea sitä näkemystä, jonka olen urani aikana saanut.

Minua ei kutsuttu enää mukaan kokouksiin. Tilanne äityi niin pahaksi, ettei minulla hetkeen ollut mitään järkeviä työtehtäviä. Kävin töissä, tietämättä mitä siellä tekisin. Esimieheni oli päättänyt savustaa minut ulos.

Noihin aikoihin voin todella huonosti, pelkkä työpaikalle meneminen tuntui ahdistavalta ja vaikealta. Vahvempikin työntekijä murtuu, kun eristämistä jatketaan tarpeeksi pitkään. Aloin kyseenalaistaa omaa osaamistani. Ajattelin, että kenties minä todella olen liian vanha, enkä enää osaa hoitaa työtehtäviäni. Elämän tarkoitus tuntui olevan hukassa, kun vastuut ja velvollisuudet työssä eivät olleet enää selvillä. Perheeni ja hyvä terapeutti auttoivat minua ymmärtämään, että olen oman alani ammattilainen. Sitä ei yksikään esimies voisi ottaa minulta pois.

Kun viimeisiäkin työtehtäviäni yritettiin vähentää, kävin liiton lakimiehen ohjeiden mukaan puolustamaan omia asemiani. Hain myös muutamaa työpaikkaa ja pääsin molemmissa loppuhaastatteluun. Toista en saanut, toisesta hakuprosessista vetäydyin itse kesken pois. Päätin sittenkin seurata vielä tilannetta ja yrittää selviytyä vanhassa työssäni. Oli käynyt ilmi, että muutkaan työyhteisömme jäsenet eivät voineet hyvin. Kun yhtä ihmistä avoimesti kiusataan, voi paha olo levitä koko työyhteisöön.

Muutos lähti keskustelusta

Oli monen asian summa, että esimieheni lopulta lähti viemään tilannetta parempaan suuntaan. Ensimmäistä kertaa saimme mahdollisuuden keskustella asioista kaikessa rauhassa. Aikaisemmin keskusteluyhteyttä välillämme ei juurikaan ollut. Tuntui helpottavalta kuulla, etten lopultakaan ollut kuvitellut sitä kaikkea ikävää, mitä jouduin kokemaan. Ja oli tärkeää, että esimieheni ymmärsi, mitä minä olin aikaisemmin kommenteillani todellisuudessa yrittänyt saada aikaan, en edistyksen jarruttamista vaan järkevää ja toiset huomioon ottavaa keskustelukulttuuria.

Nykyään tilanne työpaikallani on helpottunut huomattavasti. Keskusteluyhteys on olemassa, ja minä olen palannut tavalliseen työnkuvaani. Kaikki ei ole täydellistä, mutta keskinäinen luottamus palautuu vähitellen.”

Nainen

• Ikä: 61
• Akavan Erityisalojen jäsen vuodesta 1987

Teksti: Jenna Parmala, Noon
Kuva: iStock

> Akavan Erityisalojen ikäsyrjintä-verkkosivut