”Työnhaku on osoittautunut turhan raskaaksi. Olen päättänyt, että en enää hae töitä.”

Tapaus 1

Olin töissä asiakasohjaajana ikääntyneitten palveluissa viime vuonna. Asiakasohjaus on kunnallista palvelua, ja sen yhteydessä toimi neuvontapalvelu, joka oli ulkoistettu. Neuvontapalvelu jouduttiin kilpailuttamaan, ja siihen tuli uusi firma. Uusi firma haki palveluneuvojia, ja kysyi esimieheltäni, millaisia työntekijöitä hän toivoisi. Esimieheni vastasi, että sellaisia, jotka hallitsevat kokonaisuuden.

Mielestäni minä ja eräs vanhan firman palveluneuvoja oisimme olleet täydellinen tiimi tähän työhön. Työhaastattelussa meiltä molemmilta yritettiin kovasti onkia tietoja työstämme. Ja kävi ilmi, että olimme selvästikin liian vanhoja: minä silloin 57 ja se toinen 59. Tehtävään valittiin kaksi vastavalmistunutta. Molemmat olivat olleet harjoitteluaikanaan minun ohjauksessani asiakaskäynneillä. Toinen heistä oli ollut muutaman kuukauden palveluneuvojana sen 59-vuotiaan perehdytyksessä. Aika nöyryyttävää meille molemmille! Työkaverini sanoikin osuvasti, että tehtävään valittiin kaksi nuorta blondia.

Tapaus 2

Sijaisuuteni asiakasohjaajana oli päättynyt ja olin siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen. Kaksi asiakasohjaajan virkaa tuli maaliskuussa auki. Olin varma, että nyt tärppää, olihan sinne viimeksi valittu yli 60-vuotias hakija, joten iän ei pitäisi olla este. Mutta esimies oli vaihtunut. Minua ei valittu edes haastatteluun, vaikka entinen esimieheni oli suosittelijani. Virkoihin valittiin kaksi nelikymppistä. Toisen ymmärrän, hän oli ollut samoihin aikoihin yhtä kauan sijaisena kuin minäkin. Mutta toisella ei ollut vastaavaa työkokemusta.

Entinen esimies otti rekrytointiprosessiin aina ainakin yhden asiakasohjaajan mukaan. Tämä uusi ei. Tuli sellainen olo, että uusi esimies halusi nimenomaan estää palkkaamiseni. Jos haastattelijoita valittaessa prosessissa olisi ollut mukana asiakasohjaaja, minut olisi varmasti valittu ainakin haastatteluun.

Nimimerkki: Liian vanha